Kolumnit

Onko majapaikassa tilaa?

Kuva: Seppo Pessinen
Kuva: Seppo Pessinen

Julkisuutta hallitsee kerralla yksi asia. Viime päivinä se on olut al-Holin pakolaisleirillä olevien suomalaisten lasten ja äitiensä elämä ja mahdollinen palautus Suomeen. Suurimat mediatalot ovat haastatelleet Suomesta lähteneitä naisia. Osa heistä sanoo pelänneensä haastateltujen antamista ja siksi he ovat esiintyneet lanausmerkkinimillä. Useimpien lähtömotiivi on ollut uskonnollinen tai noilta seuduilta kotoisin olevan miehen tahto. Tiedossa ei ole, onko joukossa ketään urjalalaistaustaista.

Vähemmälle on jäänyt tieto, että mainitulta 70 000 hengen pakolaisleiriltä ja ehkä muitakin Isis-taistelijoiden leiriltä on jo palannut omatoimisesti Suomeen äitejä lapsineen. Lapsia ovat useimmat päättäjät halunneet ottaa Suomeen, vaikka suurin osa lapsista ei ole koskaan Suomessa asunutkaan. Suomen kansalaiset voivat palata koska tahansa joko omalla kustannuksella, lahjoitusvaroin, mutta tuskin verovaroin.

Mikä on totta? Tätä on kysytty. Totuus on kullakin hetkellä käytettävissä olevan tiedon mukaan muodostunut asiantila. Sanotaan myös, että se on sellainen, miltä näyttää. Lisäisin siihen vielä sen, että totuus on sitä, millaisena ihmiset sen kokevat.

Asiallisesti ottaen tämä asia on saanut kokoaan ja merkitystään suuremmat mittasuhteet. Rikollisuus ja terrorismi eivät tunne rajoja. Turvallisuudestamme huolehditaan. Täydellisin ja eristäytyvin järjestelmäkään ei anna sadan prosentin turvatakuuta.

80 vuotta sitten 300 000 suomalaista etsi majapaikkaa ja seuraavana keväänä heitä oli vielä 100 000 lisää. Sotaa paenneita ei laitettu leireihin. Vuonna 1918 oli saatu huonot kokemukset leireistä, joissa taudit ja puutteellinen ravinto surmasivat enemmän kuin tuomiot. Karjalaiset majoitettiin suomalaisiin koteihin. Majoitusta helpotti se, että tulijat olivat oman maan kansalaisia, vaikka osa kuulikin itseään ryssiksi mainittavan.

Edelleenkin, jos esimerkiksi Helsingin seutua kohtaisi vaaratilanne, evakuoitaisiin sieltä väestöä esimerkiksi Urjalaan tuhansittain. Silloinkin tarvittaisiin paikallisia koteja majoitukseen.

Luukas kertoo Mariasta ja Joosefista, ettei heille ollut tilaa majapaikassa ja siksi vastasyntynyt kapaloitiin eläinten ruokintakaukaloon eli seimeen. Matteus kertoo, että perhe joutui pakeneman Egyptiin pariksi vuodeksi, kunnes oli turvallista palata kotiin.

Seimen lapsi etsii edelleenkin majapaikkaa. Hän haluaisi asua mahdollisimman monen sydämessä, jotta voisi ottaa meidät lopulliseen majapaikkaansa taivaan kotiin, jossa mikään vaara ei uhkaa, eikä ketään ajeta pois. Vapahtavaa jouluiloa!

Kirjoittaja on urjalalainen tietokirjailija. seppo.pirhonen@urjamedia.fi

Näkoislehti

27.9.2020

Fingerpori

comic