Kolumnit

Palloilun aika – Edessä on suomalaisen urheilun organisoinnin uudelleen arviointi

Kuva: Seppo Pessinen
Kuva: Seppo Pessinen

Suomen jalkapallomaajoukkueen päävalmentaja Markku Kanerva poisti vihdoin suomalaisen lähes sata vuotta kestäneen futisahdistuksen. Joukkue selviytyi ensimmäisen kerran Euroopan mestaruusturnaukseen, joka tapahtuu keväällä. Jalkapallo on Suomen vanhin joukkuepeli, palloilulaji, lienee yli sata vuotta, ja lisäksi jalkapallo on ollut aina Suomen suurin joukkuelaji. Tällä hetkellä harrastajia noin 150 000. Maailman laajuisesti peli on selvä ykköslaji.

Jääkiekko, koripallo, lentopallo ja salibandy ovat jo vuosia kamppailleet maailman huipulla Joukkuelajien ja palloilun kehitys on ollut hurjaa viimeiset kolmisenkymmentä vuotta. Myös tenniksen ja golfin suosio on kasvanut tasaisesti. Yksilölajien sekä kesä- että talvilajien menestys on romahtanut, joissakin lajeissa uhkaa jopa harrastajien loppuminen. Esimerkiksi mäenlaskun tilaa kuvaa hyvin lisääntynyt mäkien tuhoaminen, useiden vuosien hiljaiselon jälkeen.

Mitä on tapahtunut? Vaikea yhtälö löytää yksinkertaisia selityksiä. Yhteiskunnalliset muutokset ovat kuten tavallista taustalla. Muutosten hitaus usein kuitenkin peittää todellisten muutosten syyt. Varmasti kaupungistuminen on eräs vai onko sekin seuraus suuremmista globaaleista muutoksista? Tällä hetkellä arvioidaan, että kaikista urheilun nuorista harrastajista noin 80% valitsee palloilun joko tähtäimenä menestys tai sitten vain harrastus.

Vielä 90-luvulla yksilölajit menestyivät todella hienosti. Maailmanmestareita, olympiavoittajia ja menestyjiä eri lajeissa oli ehkä enemmän kuin koskaan Suomen urheilun historiassa. Pieni nimilista lienee paikallaan. Mika Myllylä, Mika Häkkinen, Aki Parviainen, Kalle Palander, Janne Lahtela, Jani Sievinen, Tuula Matinsalo, Janne Ahonen, nämä muistuivat mieleen. Vuonna 1995 Suomen jääkiekkomaajoukkue voitti maailmanmestaruuden ja ehkä osoitti suuntaa tulevaisuuteen. Tällä hetkellä on jo kyseenalaista, pääseekö suomalainen urheilija olympiakisoihin edes karsintojen kautta.

Siirtyminen yksilölajeista joukkuelajeihin ei ole vain miehinen tilanne, myös naiset menestyvät ja harrastajamäärät kovassa kasvussa. Eräiden arvioiden mukaan tällä hetkellä noin puoli miljoonaa nuorta viihtyy joukkuepelien parissa. Osa tietysti puhtaasti harrastajia, mutta todennäköisesti monipuolisesti lahjakkaat nuoret valitsevat tänään palloilun. Myös valmentajien enemmistö valitsee joukkuelajin seuraten perheen nuorten valintoja.

Onko suomalainen urheilun ja liikunnan seura- ja järjestöelämä vastannut muutoksiin? Huonosti, vallitsee muutospaniikki, jonka seurauksena on keskitetty kaikki urheilun johto Olympiakomitealle.Erityisesti mielenkiintoista on, että todellisesta muutoksesta ei keskustella, ei johtotasolla, ei mediassa eikä lukuisissa valmentajaseminaareissa. Edessä on uudelleen arviointi, miten organisoidaan suomalainen urheilu. Mitä nopeammin sitä parempi.

Lainaan lopuksi Juha Hurmetta, joka kolumnissaan määrittelee muutosvastarinnan ja siitä selviytymisen. Ilmasto ei lämpene, suomalaiset ovat homogeeninen kansa, luontoa ei tarvitse suojella, homoseksuaalisuus on sairaus, muukalainen on uhka, tiede ja media on salaliitto jne.Massatyperyydestä ja jatkuvasta muutoksesta voi selvitä eteenpäin vain sivistyksen, tieteen ja taiteen keinoin, jatkaa Hurme. Lisään vielä, urheilunkin on syytä nauttia hienosta historiasta, mutta vain harrastajien ratkaisut pitkällä tähtäimellä merkitsevät hyvää tulevaisuutta.

Kirjoittaja on forssalainen valmentaja.

Fingerpori

comic

Uusimmat