Kolumnit

Palokunta-aate on jalo aate

Ennen vanhaan V.P.K. oli Jokioisilla iso juttu. Lähes kaikki miehet kuuluivat palokuntaan ja naisjaostossa oli paljon toimijoita. Suurten ikäluokkien pojat olivat jo syntyessään palokuntalaisia.

Jos jätetään sammutuskeikat huomiotta, olivat Palokunnanjuhlat V.P.K:n suurin ponnistus ja vuoden kohokohta. Sotien jälkeen ne ajoittuivat tehtaalaisten lomiin, jotka yleensä alkoivat runsailla sateilla. Perinne oli niin luotettava, että jotkut viljelijät soittivat tehtaalle ja kysyivät lomien alkua, jotta saisivat sitä ennen heinänsä kuivina seipäille.

Saattaa aika kaunistaa muistia, mutta Palokunnanjuhlat vietettiin poutaisessa säässä. Juhlia sai sanoa perustellusti perinteisiksi, sillä ensimmäiset juhlat pidettiin 2.8.1896 ja sotavuosia lukuun ottamatta ne jatkuivat katkeamattomasti 1970- luvulle asti.

V.P.K:n juhlakenttä rakennuksineen sijaitsi Seppäinmäen kupeessa. Kulkue järjestäytyi Palokunnantalon viereisellä tiellä. Vanhempien palokuntalaisten juhla-asuna oli vielä 1960-luvulla valkoinen mekko ja päässä musta kaski (kypärä), jossa oli messinkinen heltta. Asuun kuului myös leveä nahkavyö messinkisoljilla.

Messinki kiilsi torvisoittokunnan vetämässä kulkueessa. Juhlat olivat kolmipäiväiset; lauantaina kentän koristelu, sunnuntaina juhlat ja tanssit sekä maanantaina rääppiäistanssit. Juhlaviikko aiheutti monissa perheissä suukopua ja sitä seurannutta mykkäkoulua.

1960-luvun puolessa välissä suuret ikäluokat täyttivät tanssilavat. Tarvittiin enemmän tilaa. Lähiseudulle valmistuivat Esakallion ja Sotkalinnan suurlavat. V.P.K. seurasi kehitystä ja vuonna 1967 avattiin Leimukallio. Se oli alansa ehdoton ykkönen ja erittäin suosittu.

Leimukallion avajaistansseissa (la. 8.7.-67) esiintyivät mm. Rauni Pekkala ja AK-yhtye Helsingistä, sekä illalla Pekka Loukiala, Vesa Enne ja Rauno Lepistön yhtye. Sunnuntaisessa Palokunnanjuhlassa, joka taisi olla viimeinen vanhalla kentällä, esiintyivät Ragni Malmsten ja Erkki Karjalaisen yhtye.

Juhlien ohjelma meni aina samalla kaavalla. Tässäkin juhlassa sen aloitti yli 30 vuotta palopäällikkönä toiminut Jalmari Lehtonen ajankohtaisella puheellaan. Siinä tähdennettiin ennalta ehkäisevän palontorjunnan tärkeyttä (FL 11.7.-67). Juhlassa jaettiin palvelumerkit ja harrastettiin kenttäkilpailuja. ”Kevyen ohjelman aloitti Jokioisten Ty:n soittokunta. Suosittuja laulelmia esitti Ragni Malmsten Erkki Karjalaisen yhtyeen säestämänä. Huumoripuolesta huolehti Peräkylän Aatu.”

Seuraavan vuonna kulkue lähti kentältä, päätyi keskustaan, josta autoilla Leimukalliolle. Marssit loppuivat ja vpk-laisten ikääntymisen myötä juhlat kuihtuivat ja loppuivat. Jokioisten kulttuurikesä menetti tässä paljon, liekö V.P.K: takaan enää. Mutta, palopäällikkö Lehtosta mukaellen, tulipaloaate on jalo aate. Kerran vpk-lainen on aina vpk-lainen.

Kirjoittaja on forssalainen maakuntaneuvos ja kolmannen polven vpk-lainen kesästä 1963 alkaen.

Uusimmat

Näkoislehti

8.8.2020

Fingerpori

comic