Kolumnit @gmail.com

Pentinkulman joulu – Kovin tunteikkaasti tai intomielisesti Väinö Linna ei tainnut jouluun suhtautua

Kuva: Lassi Puhtimäki
Kuva: Lassi Puhtimäki

Kansalliskirjailija Väinö Linna syntyi joulun alla, mutta kovin tunteikkaasti tai intomielisesti hän ei sittenkään tainnut jouluun suhtautua. Näin voi ainakin aanailla hänen pääteostensa perusteella, sillä niistä saa hakea joulukuvauksia yhtä turhaan kuin Tuntemattoman Rahikainen herneitä sopastaan.

Niin kuin hyvin tiedetään ja Linna itsekin on todistanut, Tuntematon sotilas mukailee eräällä tavalla Seitsemää veljestä. Aleksis Kiven teoksessa joulua kyllä vietetään ja varsinkin Impivaaran ikimuistoinen joulusauna on yksi teoksen käännekohdista. Tuntemattomassa vastaava ilonpito kaikkinaisine seuraamuksineen ajoittuu kesään ja Mannerheimin syntymäpäivään.

Tuntematon sotilas alkaa kesästä 1941 ja päättyy syksyyn 1944. Siihen väliin mahtuu siis kolme sotajoulua, mutta yhtäkään niistä Linna ei kuvaa. Tämä nyt on pelkkää arvailua, mutta jos Linna olisi rintamajoulusta päättänyt kirjoittaa, niin tokkopa se rikkumattoman hartauden vallitessa olisi sujunut. Muistetaanpa vaikka Honkajoen kuuluisaa iltarukousta. Aika velikullat olisivat sitä joulunakin…

Täällä Pohjantähden alla -romaanisarjan kesto on mittava, osapuilleen seitsemän vuosikymmentä. Siitä ja maalaiselämänmenon tarkasta havainnoinnista huolimatta joulu ei vuotuisjuhlana nouse kirjassa esille.

Linna tosin kirjoitti kuvauksen ensimmäisestä itsenäisyysjoulusta 1917 pappilassa ja Koskelassa, mutta painettuun kirjaan se ei mahtunut. Kaksi jouluiltaa -niminen tarina julkaistiin Työväen Joululehdessä 1960. Tampereen Työväenmuseo Werstas on nyt tuonut sen kaiken kansan kuultavaksi nettisivuillaan Ahti Jokisen esittämänä. Vallan mainio löytö, jota voi suositella kaikille Pohjantähtensä lukeneille.

Ainoa kirjan kansien väliin päätynyt ja jouluun ajoittuva kohtaus on aivan teoksen loppupuolella, kun Koskelan Kaarina ja Kiviojan Aulis kihlautuvat. Varsinaista joulun viettoa ei siinäkään sen paremmin kuvailla eikä juhlava alkukaan tuo onnea Kaarinan ja Auliksen avioliittoon.

Hauskimman viittauksen jouluun Linna on kirjoittanut toiseen osaan, jossa räätäli Halme ja Laurilan Anttoo käyvät lyhyen sananvaihdon oikean joulupukin olemassaolosta. Anttoo katsoo aiheelliseksi ääneen epäillä, tokkopa sellaista onkaan, mihin Halme vastaa hilpeän pirunkurisesti: ”Mistäpä me sen niin varmasti tiedämme.” Niinpä.

Vuoden vaihtumista Pentinkulmalla juhlitaan, kun siirrytään 1800-luvulta uudelle vuosisadalle. Koskelan Jussilla on juhlimisen luonteesta oma, vankkumaton käsityksensä: ”Hmhy. Kyllä niillä muutamilla on. Mennään elämän läpitte vaan paukuttelemalla.”

Rauhallista joulua ja hyvää uutta vuotta! Itselleni ja ehkä muutamalle muullekin lienee paikallaan muistuttaa, ettei sitä lihakuppia parane kromehtia vallan tyhjäksi asti…

Kirjoittaja on forssalainen jokamiesluokan kynäilijä.

Uusimmat

Fingerpori

comic