Kolumnit

Pieni pätkä muistojen bulevardilla

Uutislainaus 40 vuoden takaa (FL 18.9.) kertoi, että Heikki Suontausta oli valittu Urjalan kunnanjohtajaksi. Urjala kuului tuolloin Hämeen eteläiseen vaalipiiriin ja oli osa silloista Lounais-Hämettä. Tosin Suontaustan edeltäjä oli ottanut nokkiinsa Koijärven kuntaliitoksen rajanvedoista ja ohjasi Urjalaa kohti Pirkanmaata. Valintaa seurattiin mielenkiinnolla Forssassakin, sillä kiinnosti tietää, jatkaako Urjala yhteistyötä Lounais-Hämeen kuntien kanssa. Yhteistyö jatkui, mutta hiljalleen Urjala alkoi taipua Pirkanmaan imulle, vaihtoi vaalipiiriä yms.

Osa-aikaisena urjalalaisena seuraan Urjalan kehitystä. Pirkanmaa kuuluu maan vaikutusvaltaisimpiin maakuntiin, mutta kyllä Urjala on sen reuna-alue, kuten Forssan seutu Kanta-Hämeessä; ja sen huomaa.

Tuolloin kunnissa elettiin vahvaa kasvun aikaa. Verotulot lisääntyivät väkimäärän kasvun myötä. Se toi alueen kunnille suuria haasteita. Kilpailu asukkaista sai epäterveitäkin muotoja, mutta se oli vallitseva käytäntö muidenkin keskuskaupunkien ja niitä ympäröivien kuntien välillä.

Vaikka asukkaista kilpailtiin, luotiin silloisen kaupunginjohtaja Jorma Laurilan johdolla yhteistyön malli. Seutukunnan kunnanjohtajat ymmärsivät sitä kautta saatavan voimaa alueen kehittämisessä. Sitä varten luotiin Lounais-Hämeen kuntien neuvottelukunta, joka koostui poliitikoista ja kunnanjohtajien muodostama työvaliokunta. Ne kokoontuivat säännöllisesti. Vastaavaa yhteistyön mallia ei ollut muualla Kanta-Hämeessä, eikä koko Suomessakaan montaa. Tapaamme toimia käytiin tutustumassa laajasti ja esittelin sitä muutamissa valtakunnallisissa tilaisuuksissa.

Nyt eletään monessa suhteessa toisenlaisessa maailmassa. Kansainvälistymisen vaikutukset yllättivät kunnat jo 1990-luvun lopulla. Kasvun keskittyminen muutamiin alueisiin ja muuttoliike ovat saattaneet kunnat palvelujen ylläpitäjinä suuriin vaikeuksiin.

Forssan seutu ei ole ainoa alue, jossa muutokseen uskottiin löytyvän apua purkamalla yhteistyö. Riitojen rakentaminen ei tuottanut vaikeuksia – seuraamukset kylläkin. Kunnissa katosi kyky nähdä alueen kokonaisetu. Kun olisi pitänyt kilpailla yhteisellä voimalla muiden seutukuntien kanssa, kilpailtiin keskenämme. Ja sen ymmärtää sokea Reettakin, että näin ei aluetalous kasva, eikä vetovoima parane.

Forssaa syyteltiin välien huononemisesta, eikä aivan aiheetta mutta kyllä naapureistakin löytyi riidantekijöitä. Paljon purettiin ja paljon pilattiin, mutta jätetään nimet pois, sillä nyt näyttäisi olevan aitoa tahtoa palauttaa yhteistyön henki. Sitä edesauttaa tietysti kuntien heikkenevä talous – koskee lähes kaikkia Suomen kuntia – mutta on siinä kyse myös henkilöistä. Jotta asiat etenevät, jätetään nimet pois. Alueen yhteistyöllä mahdollisuutemme pärjätä ovat keskinäistä kilpailua paremmat.

Kirjoittaja on forssalainen maakuntaneuvos ja kuntapäättäjänä yhteistyön kannattaja.

Uusimmat