Kolumnit

Rakas, raskas kirjahylly – Kirjojen henkinen paino on vielä niiden fyysistä puolta suurempi

Kuva: Tuomela Tapio
Kuva: Tuomela Tapio

Vaikka kirjahylly on vain huonekalu, se on riittänyt aiheeksi keskusteluihin, lehtijuttuihin ja jopa tutkimusten aineistoksi. Sen symbolivoima on suuri, ja itsekin myönnän, kuinka jonkun muun kodissa vieraillessani aina kurkistan, mitä kirjahyllystä löytyy.

Kuulemani mukaan suuri kirjahylly on (pianon jälkeen) muuttomiesten toiseksi pahin painajainen. Heidän ilokseen minimalistinen sisustusvimma ja konmaritus tekivät parhaansa hävittääkseen kodeista juuri nämä kalusteet. Suunnitelma ei kuitenkaan onnistunut, sillä trendi on kääntynyt ja kirjahyllyt ovat taas kerran uusi musta, ja parhaimmillaan niissä on myös kirjoja.

Sosiologisissa tutkimuksissa kotien kirjahyllyille on aina annettu suuri painoarvo. Yksinkertaistaen: mitä enemmän kodissa on kirjoja, sitä paremmat mahdollisuudet jälkikasvulla tulevaisuudessaan on.

Realistisesti on toki todettava, että pölyyn peittyvillä opuksilla on vain esteettinen arvonsa, ja ahkerasti kirjastoissa vierailevilla perheillä vähintään yhtä paljon toivoa.

Lukeminen sinänsä onkin tietysti tärkeintä, ei kirjojen omistaminen. Hiljaa kuiskaten kuitenkin tunnustan, miten paljon pidän kirjasta myös esineenä. Se edustaa konkreettisesti kaikkea, mikä on tärkeää. Kirja on uskomattoman kätevä käyttöliittymä. Se ei ole vain statusarvo.

Koronakevät laittoi kotien kirjavarannot koetukselle, ainakin koulun näkökulmasta. Opetussuunnitelman mukaan toteutetussa opiskelussa kirjoja edelleen luetaan, ja etäopiskelussa kirjat piti löytyä omista varastoista. Kodin kirjahylly – tai sen puute – on jykevä viesti. Tilannetta yritettiin toki paikata äänikirjoilla.

En ole äänikirjojen vastustaja, ovathan ne tuoneet mukanaan myös uutta yleisöä, mutta painetusta kirjasta pois siirtyvä sahaa oksaa kirjailijan leipäpuusta ja keventää kodin konkreettista kirjapääomaa työllisyysvaikutuksia unohtamatta.

Kirjojen henkinen paino onkin vielä niiden fyysistä puolta suurempi eikä lukemisen vähenemisestä ja yhä heikentyvästä lukutaidosta olla suotta huolissaan. Syyskuun alun lukutuntikampanja onkin syntynyt tarpeesta. Ilman lukutaitoa ja samalla ilman ymmärrystä, ajattelukykyä sekä itsensä ilmaisemisen taitoa katoaa koko elämisen ja olemisen mieli. Lukemisen kautta aukeaa paitsi käsitys maailmasta myös esimerkiksi empatian kyky. Lukeminen on valinta, ei pakko. Lukematta jättävän on kuitenkin hyväksyttävä tehdyn valinnan seuraukset.

Kirjan huhutun kuoleman piti varmistaa kirjahyllyjen katoaminen. Jossain vaiheessa kirjoista tulikin ongelmajätettä, mutta onneksi vain hetkellisesti. Muistimme, että lukeminen kannattaa aina. Eikä kirjoja rakastava mene koskaan yksin vuoteeseen.

Kirjoittaja on Forssan yhteislyseon 
äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori.

Kaupallinen yhteistyö

Uusimmat

Näkoislehti

22.10.2020

Fingerpori

comic