Kolumnit

Rakastan Forssaa – Eihän rakkauden tarvitse ehtyä, vaikka rakkauden kohteessa vikoja paljastuisi

Eräs yleisönosastokirjoittaja kehui – aivan aiheesta – Forssaa hyväksi asuinpaikaksi. Palveluja on ja yleensä niiden pariin pääsee sujuvasti. Kirjoittaja vahvisti sanomaansa hehkuttamalla kirjoituksensa päätteeksi: ”I love Forssa”. Samaahan viestitti taannoin koko kaupunki mainoslauseellaan ”Live, love Forssa”.

I love Forssa. Rakastan Forssaa. Vai pitäisikö sanoa: Mää si rakastan Vorssaa? Mikä siinä onkin, että noin herkkää ja myönteistä tunnetta ei voi ilmaista suomen sanoilla, vaan se on tuotava julki englanniksi?

Yksi näkökohta on tietysti englannin kielen vähittäinen ujuttautuminen osaksi äidinkielemme keinovaroja. Siitähän näemme ja kuulemme esimerkkejä päivittäin ja kaikkialla.

Otanpa vain yhden summittaisen esimerkin. Eräs täkäläinen muusikko hehkutti paikallisen lehden sivuilla seuraavaa keikkaansa: ”Tulee ihan blast ilta! Meillä on tosi viimeistelty keikkasetuppi soittimineen ja levareineen. Soundi ja valot tulee olemaan myös very nice.” Kiitos näistä tiedoista!

Mutta palataanpa itse aiheeseen, rakkauden ja Forssan epäkiitolliseen liittoon. Love on sanana kevyt ja ilmava. Helppo sitä on kylvää ja heitellä ympärilleen: I love Forssa. Sinne meni eikä tunnu missään.

Toisin on rakkauden laita. Se on raskas ja vaativa sana, joka meinaa väkisin karahtaa kurkkuun. Kirkkoon se sopii, ja saa sitä iskelmissä vähän tuhlatakin, mutta arkikäyttöön – siihen se on aivan liian arvokas ja juhlallinen. Vähän kuin tädiltä perintönä saadut Myrna-kupit, jotka otetaan esille vain suurimpina juhlapäivinä.

Kannattaa kokeilla ja testata ihmisten reaktioita. Sanokaapa jossakin sopivassa seurueessa tai tilanteessa ääneen: Rakastan Forssaa! Mitä sen jälkeen tapahtuu: Kuinka moni katsoo pitkään sanomatta mitään, mutta ottaa vaivihkaa etäisyyttä, kuka alkaa nauraa ja kysellä lääkityksenne tasapainoa, moniko alkaa penätä perusteluja noin erikoiselle lausunnolle?

Rakkauden väitetään olevan sokea. Saattaahan niinkin käydä ja olla, varsinkin ensihuumassa. Mutta eihän rakkauden tarvitse ehtyä, saati loppua, vaikka rakkauden kohteessa vikoja ja puutteitakin paljastuisi. Ei kukaan ole täydellinen, kuten Piukkojen paikkojen lopussa niin sattuvasti sanotaan.

Ei Forssakaan täydellinen Onnela ole, ei kaikille eikä kaiken aikaa. Mutta Helvetin tulirotkon ja maan päälle laskeutuneen taivaan välissä on runsaasti tilaa. Kyllä sinne myös yksi Forssa mahtuu.

Luonnehditaan siis Aapelia mukaillen, että Forssa on aika hyvä kaupungiksi. Tulkoon myös tämän kerran sanotuksi: Rakastan Forssaa.

Siihen kannattaa suhtautua kuin suomalaismiehen rakkaudentunnustukseen yleensäkin: Ilmoitan sitten, kun tilanne muuttuu.

Kirjoittaja on forssalainen kirjastonhoitaja ja jokamiesluokan kynäilijä.

Uusimmat

Näkoislehti

9.4.2020

Fingerpori

comic