Kolumnit @urjamedia.fi

80 vuotta on pitkä aika – Monessa perheessä kokemuksellinen tieto sota-ajasta on katkennut

Kuva: Seppo Pessinen
Kuva: Seppo Pessinen

”Radiosta kuunneltiin ministerin puhe ja rauhanehdot. Matikainen itki ne kuultuaan.” Näin kertoi Menosissa tuolloin asunut Elma Rantala o.s. Mäenpää, kun haastattelin häntä kirjaa Evakoista kavereiksi varten. Matikainen oli Kuolemajärveltä Mäenpäähän majoitettu sotaa paennut evakko. Itkijöitä oli silloin varmaan monessa muussa talossa.

Rauha oli helpotus, sillä kovin pitkään väsyneet joukkomme eivät olisi kestäneet. Helpotus se oli kaukana rintamasta oleville omaisille, jotka olivat pelänneet poikansa, veljensä tai miehensä ja ehkä myös sotatoimissa lottana toimineen tyttärensä tai siskona puolesta. Iltarukouksiin heidät oli silloin liitetty.

Sodan viimeinen päiväkin vaati uhrinsa. Urjalasta vanhin talvisodassa kaatunut v. 1897 syntynyt Paavo Lanakorpi kaatui Äyräpäässä, kuolemajärveläinen Alvar Suhonen Tervajoella Viipurinlahdella ja sakkolalainen Paavo Kiiski Vuosalmella. Kaikki heidät on kätketty Urjalan sankarihautaan.

Ankarimmin sota koski urjalankyläläistä Huhtalan perhettä, josta pojat Mauno, Arvo ja Matti kaatuivat kuukauden sisällä. Heidän opettajanaan toiminut Olka Helanti otsikoi muistokirjoituksen Urjalan Sanomissa: ”Kolme nimeä, kolme elämää, kolme ristiä! Viidestä perheestä kaatui kaksi poikaa.

Talvisodan 115 sankarivainajastamme 91 kaatui helmi-maaliskuussa 1940. Ensimmäinen sankarivainaja oli halkivahalainen Sulo Mattila, joka kaatui 2. joulukuuta 1939. Eniten oli polkupyöräpataljoona viidestä (PPP). Sotilaat olivat enimmäkseen miehistöä tai aliupseereita. Yksi oli vänrikki.

Pääosa miehistä ja nuori lotta olivat naimattomia. Naimisissa oli 35 kaatunutta. Lapsia heillä oli 50. Viisi lasta oli Urpo Berggrenillä: Vilho, Liisa, Kaisa, Eero ja Maija-Liisa.

Isäni joutui mukaan talvisotaan astuttuaan vakinaiseen, kuten termi kuului, lokakuun alussa. Taisteli JR 11:n ensimmäisessä komppaniassa lähellä kotikulmiaan, vannoi sotilasvalan vasta sodan jälkeen heinäkuussa ja vapautui palveluksesta huhtikuussa 1941 ja lähti jatkostaan kesällä samana vuonna.

80 vuotta on pitkä aika. Monessa perheessä on katkennut kokemuksellinen tieto sota-ajasta ja sitä seuranneesta jälleenrakennuskaudesta, jolloin piti saada koti ja toimeentulo niin rintamamiehille kuin kotinsa, työnsä ja elämänpiirinsä menettäneille karjalaisille ja muille evakoille.

Tänä iltana on Urjalassa talvisodan päättymisen muistotilaisuus seurakuntatalossa. Juhlapuhuja on everstiluutnantti Ilamri Hakala. Ilta päättyy kunniakäyntiin sankarihaudalla. Kirkkomailla lepäävät jo myös melkein kaikki talvisodasta hengissä selvinneet veteraanit.

Kirjoittaja on urjalalainen tietokirjailija.

Uusimmat

Näkoislehti

14.7.2020

Fingerpori

comic