Kolumnit

Sadan vuoden päästä – Silloin ei kukaan enää muista näitä tämän päivän murheita

Kuva: Tapio Tuomela
Kuva: Tapio Tuomela

Ihmisen muisti on kummallinen juttu. Sitä yrittää muistaa vain ja ainoastaan ne hyvät ja onnelliset asiat, mutta eihän se aina onnistu.

Kaikki ne epäonnistuneet ensisuudelmat ja sen jälkeiset pakit, ensikännit ja oksentelut, morkkikset ja itkuiset erot ne palaavat aina silloin tällöin mieleen. Tosin ne jo tänä päivänä enimmäkseen hymyilyttävät. Ja hei, täytyy muistaa että sadan vuoden päästä ei niitä kukaan muista!

Sadan vuoden päästä ei kukaan muista, että FPS hävisi lauantaina Kiekko-Espoolle, vaikka hyvin pelasikin. Joustokaukaloista ei kukaan mainitse sanallakaan.

Sateenkaariliputuksesta ei puhuta pihaustakaan ja monikylä on purettu ja rakennettu uudestaan moneen kertaan. Sadan vuoden päästä saatetaan jossain tietokilpailussa kysyä, että minä vuonna korona raivosi. Ihan samalla tavalla kuin meiltä nykyään kysytään mustasta rutosta. Aika armahtaa.

Olen itsekin, joskus liikaakin, soimannut itseäni omista mokistani. Turhaan, aivan turhaan sillä ei niitä sadan vuoden päästä kukaan muista, minä itse kaikkein vähiten. Siksi on ollut mielenkiintoista seurata kollegojen elämäkertoja, joissa heidän elämästään kerrotaan. Suurin osa on kuitenkin toisten postuumisti kirjoitettuja tarinoita, joissa voi olla totuutta tai sitten ei.

Kun itsekin olen kirjoittanut kirjan itsestäni ja uutta pykään parhaillaan, niin suuri on se huoli, että mistä kirjoittaa. Juuriko niistä mokista vai kaikista onnen hetkistä? Mikä lukijaa kiinnostaa? Se jää nähtäväksi. Taidan valehdella tai ainakin liioitella vahvasti.

Mutta voin minä sen verran jo paljastaa, että kävin eilen peräsuolen eli kauniimmin sanottuna paksusuolentähystyksessä. Äkkiäkös semmonen tämmöseltä keinosiementäjän pojalta sujuu. Mentiin me mahaankin suun kautta, kun oli niin kivaa, tosin eri putkella. Ihan vaan oli tämmönen normitarkastus ja hienosti meni. Palvelu oli ensiluokkaista ja kaksi nättiä hoitajaa piti kädestä ja vähän muustakin kun keisaria tökittiin.

Sattui ihan saatanasti ja toiste en enää mene. Väittivät, että synnytys sattuu sata kertaa enemmän. Jos se on totta, niin en myöskään aio synnyttää. Mutta hei, sadan vuoden päästä kukaan ei muista!

Nyt kun vielä ollaan siinä iässä, että muistetaan, niin muistetaan olla varovaisia. Muuten meitä muistutellaan muistamaan vielä ensi vuonnakin. Ollaan vaan kotona ja pidetään hämäränhyssyä kullan kainalossa, jos sellainen jollain on.

Kirjoittaja on forssalainen lauluntekijä ja artisti.

Uusimmat

Fingerpori

comic

Näkoislehti