Kolumnit

Sanni Grahn-Laasonen: EU-diili jätti paljon epäselväksi

Kuva: Kimmo Brandt / Compic / Eduskunt
Kuva: Kimmo Brandt / Compic / Eduskunt

Voittiko vai hävisikö Suomi pitkiksi venyneissä neuvotteluissa EU:n monivuotisesta budjetista ja jättimäisestä 750 miljardin elpymispaketista?

Se ei selviä pelkästään nettomaksuosuuksia tai kotimaisiin tarpeisiin räätälöityjä kirjekuoria ynnäilemällä. Jos näin olisi, diili olisi auttamatta huono.

Meille on pienenä, vientivetoisena maana tärkeää, että Eurooppa toipuu nopeasti koronakriisistä, saa aikaan talouskasvua ja uudistuu. Eurooppa tarvitsee vauhtia ilmastonmuutosta pysäyttäviin investointeihin ja innovaatioihin, tieteeseen, infraan ja Euroopan digitaaliseen kilpailukykyyn.

Yhtenäinen, päätöksiin kykenevä EU on Suomen etu. Viesti yhtenäisestä Euroopasta tarvittiin myös vastavoimaksi Italian populisteille ja ulkovalloille.

Oli Euroopalle tärkeää, että diili syntyi. Mutta millainen?

Suomen neuvottelutaktiikka herättää kysymyksiä. On vaikea onnistua, jos ei ole kirkasta, mitä tahtoo. Suomi ei tunnustanut kuuluvansa oikein mihinkään porukkaan, ja ennakkovaikuttaminen oli laimeaa. Eurooppa-ministeri Tytti Tuppuraisen kommentit ennen huippukokousta olivat turhankin sovinnaisia: vaikutelma jäi kuin Suomi olisi jo valmiiksi viestittänyt neuvottelukumppaneilleen, että lopulta käy kaikki.

Suomen suurin ongelma olikin näkemyksen puute. Kun Suomi kiinnitti viimevaiheessa kaiken poliittisen neuvotteluvaransa paketin kokoon, laatu kärsi. Leikkuriin joutuivat useat investointeja ja uutta, vihreää kasvua vauhdittavat elementit, joista Suomikin olisi hyötynyt ja joita Eurooppa olisi kipeästi tarvinnut. Tiedemyönteisenä itseään markkinoiva hallitus päästi läpi sormiensa muun muassa miljardien leikkaukset komission esittämään Horisontti-tutkimusohjelmaan.

Yksittäisenä asiana kaivelemaan jäi esimerkiksi ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen liittyvä oikeudenmukaisen siirtymän rahasto, jossa leikkuri kävi. Se olisi tuottanut saantoa Suomen turvetuotantoalueille kompensoimaan energiamuodosta luopumista.

Ison mittakaavan kysymys on astuminen taloudellisen yhteisvastuun tielle. EU ottaa yhteistä velkaa ensimmäistä kertaa. Uskooko kukaan, että kerta jää yksittäiseksi? EU-tason ratkaisujen tulisi aina kannustaa jäsenmaita huolehtimaan itse omasta kilpailukyvystään, taloudestaan ja veloistaan.

Kokoomus ei kannata harppausta ”moraalikato-unioniin”, joka perustuu jäsenmaiden välisiin tulonsiirtoihin.

Pääministeri Marin tarvitsee neuvottelemalleen paketille eduskunnan tuen. Se ei tule läpihuutona, vaan vastauksia kaivataan lukuisiin epäselviin yksityiskohtiin, kuten siihen, pystytäänkö EU-rahojen käyttö sitomaan oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen, kuten Suomi on ajanut. Unkarin ja Puolan tyytyväisyys herätti pelon, että kirjaus vesittyi.

Pääministerin kannattaisi osoittaa yhteistyötahtoa ja -taitoa kutsumalla kiireesti kaikki eduskuntapuolueet koolle neuvotteluun saamaan selkoa EU-paketin yksityiskohdista ja Suomen neuvottelutaktiikasta.

Kun EU-ratkaisu ulottuu pitkälle tulevaan ja takaisinmaksuaikakin on 30 vuotta, parlamentaarinen yhteistyö myös opposition kanssa on tärkeää.

Kirjoittaja on lounaishämäläinen kuntapäättäjä ja kansanedustaja (kok.).

Uusimmat

Näkoislehti

10.8.2020

Fingerpori

comic