Kolumnit

Sodan jaloissa – Urjalassa oli kartoitettu etukäteen kunkin talon mahdollisuudet ottaa vastaan sotapakolaisia

Kuva: Seppo Pessinen
Kuva: Seppo Pessinen

Päivälleen 80 vuotta sitten vietettiin viimeistä rauhan päivää. Maaseudulla syystyöt oli tehty. Lehmät piti lypsää ja kotieläimet ruokkia. Tässä vaiheessa päävastuu oli naisilla, sillä miehet olivat ylimääräisissä harjoituksissa.

Torstai-aamuna 30.11. klo 6.50 alkoi talvisota. Karjalan kannaksella se havaittiin siitä, että punatähtiset lentokoneet lensivät taivaalla ja pudottivat pommejaan. Taloissa majoittuneina olleet reserviläiset lähtivät heille määrättyihin paikkoihin. Heiltä saatiin tieto sodasta. Radiota ei ollut läheskään joka talossa.

Rajan pinnassa oleille asukkaille tuli kiire. Suojeluskuntalaiset kävivät ilmoittamassa, että nyt on lähdettävä ja mukaan muutaman päivän ruoka ja vaatteita ja reppuun se, minkä jaksaa kantaa. Maapaikoista lähdettiin hevoskuormin. Lehmät seurasivat mukana.

Urjalaan tuli kuolemajärveläisiä ja sakkolalaisia. Ensimmäiset joulukuun alkupäivinä junan härkävaunuissa Huhtiin, Hanhisuolle ja Koijärven Matkuun. Kymmenen vuotta sitten selvitin, että tulijoista lähes puolet oli alle 18-vuotiata. Kuukauden ikäinen Mauri Hintikainen oli nuorin ja hänet perheineen sijoitettiin Honkolan kauppaan. Vanhin oli 93-vuotias Anna Leinonen Sakkolasta ja hänet siirrettiin Annulan Kyrölään. Perheiden lisäksi piti sijoittaa Kuolemajärven lastenkodin asukkaat Urjalankylän koululle, vanhainkodin asukaita Annulan ja siirtoväen sairaala Laukeelan koululle.

Urjalassa oli kartoitettu etukäteen kunkin talon mahdollisuudet ottaa vastaan sotapakolaisia, joita ryhdyttiin kutsumaan täällä siirtolaisiksi ja viranomaiset siirtoväeksi ja pian vakiintui myös nimitys evakot. Kaikki asumiskelpoiset ja kelvottomatkin asunnot ja huvilat otettiin käyttöön. Pääosa saatiin vapaaehtoisesti, mutta pakkomääräyksiäkin tarvittiin.

Ensimmäisenä urjalalaisena kaatui oli Sulo Mattila Halkivahasta toinen joulukuuta. Ensimmäinen kuolemajärveläinen kaatui kotipitäjässään 13.12. ja ensimmäisinä sotapäivinä myös sakkolalainen ja muolaalainen.

Kun Urjalassa oli talvisodan aikana aina kesään 1942 tuhansia karjalaisia, kuoli myös siviileitä. Heille osoitettiin yhtenäinen paikka lähelle ruumiskellaria. Näissä haudoissa ja muualla olevista pääosassa on kivi vielä jäljellä, mutta monilla ei ole enää hoitajia ja ovat siirtyneet seurakunnalle ja osaan on haudattu jo uusia vainajia.

Jotta muistaisimme sodan vaikutukset siviilien elämään, paljastetaan huomenna muistomerkki kaikille sotasiirtolaisina Urjalaan haudatuille Karjalan evakoille yhteinen muistomerkki. Samalla vietetään talvisodan syttymisen muistohetkeä myös hämäläisestä näkökulmasta.

Kirjoittaja on urjalalainen tietokirjailija. seppo.pirhonen@urjamedia.fi

Fingerpori

comic

Uusimmat