Kolumnit

Soini ja Väyrynen – kuin kaksi marjaa

Paavo Väyrysellä ja Timo Soinilla ei päällisin puolen ole paljon yhteistä. Toinen on kireyteen asti totinen marttyyriviulun soittaja, toinen römeästi naurava, sutkauksia suoltava politiikan huutokauppakeisari.

Yhdessä asiassa Väyrynen ja Soini ovat kuitenkin kuin samasta puusta veistettyjä. Itsetietoisuudessaan ja omahyväisyydessään parivaljakkomme liikkuu omissa korkeuksissaan, ainakin suomalaisen politiikan mittapuilla arvioituna. Joku Donald Trump seilaa sitten aivan omassa sarjassaan ja universumissaan.

Paavo Väyrynen ei tunnetusti ole erehtynyt koskaan, vaikka uralle on lukuisia epäonnistumisia mahtunutkin. Myös Timo Soini muistelee mielellään poliittisen uransa saavutuksia ja tekee tarkan rätingin kaikista vaalivoitoistaan.

Yhdestä ilmeisen traumaattisesta tappiostaan Soini kuitenkin vaikenee. Hän nosti vuosien työllä Perussuomalaiset suurten joukkoon – ja menetti käytännössä kaiken yhden kesäkuisen päivän ja yön aikana. Nyt hän yrittää kertoa ja vakuuttaa, että on karistanut tapauksen kuin hilseen hartioiltaan.

Timo Soini on koko aikuisikänsä elänyt ja hengittänyt politiikkaa. On inhimillisen ymmärryksen vastaista, että elämäntyön hukkaamisen voisi kuitata vain rippituoliin istuutumalla. Jos voi, sitten Soini on vielä enemmän peluri kuin olemme ymmärtäneetkään; yhden menetetyn jättipotin voi korvata seuraavalla suurvoitolla. Yleensä sellainen onnistuu vain haaveissa.

Toimittajat ovat uutisissa ja kolumneissa spekuloineet Soinin paluulla politiikkaan. Pisimmälle meni Lännen Media, joka otsikoi, kuinka ”Timo Soini pitää oven Mäntyniemeen raollaan.” (FL 17.1.20)

Ovatkohan tässä menneet puurot ja vellit, ovien avaajat ja sulkijat sekaisin? Mäntyniemen ovi on nyt visusti säpissä ja avataan vasta neljän vuoden päästä sille ehdokkaalle, joka saa äänestäjien enemmistön taakseen.

Oikeammin otsikon pitäisi kuulua: Timo Soini raapii Mäntyniemen ovea.

Vai odottaako Timo Soini tosissaan, että hänen luokseen saapuisi laajoja kansalaispiirejä edustava valtuuskunta ja pyytäisi ehdolle presidentinvaaleihin? Minkä jälkeen Soini miettisi yön yli ja sitten suostuisi isänmaan edun nimissä ottamaan ehdokkuuden armollisesti vastaan.

On vaikeaa, ellei mahdotonta nähdä, että mikään merkittävä puolue havittelisi Soinia ehdokkaakseen. Yhtä vaikea on kuvitella, että hän enää innostaisi suuria kansanjoukkoja tekemään työtä puolestaan. Pikemminkin päinvastoin. Presidentti halutaan nähdä mieluummin kansaa yhdistävänä kuin jakavana henkilönä.

Jos Timo Soini kaikesta huolimatta ja tavalla tai toisella päätyy presidenttiehdokkaaksi, jäljelle jää vielä yksi perinteinen ja tuttu kysymys: Ostaisitko tältä mieheltä käytetyn auton?

Kirjoittaja on forssalainen kirjastonhoitaja ja jokamiesluokan kynäilijä.

Uusimmat

Näkoislehti

26.11.2020

Fingerpori

comic