Kolumnit

Tältä se näyttää – Hallitustapahtumissa on aineksia löytää uskottava salaliittoteoria

Kuva: Seppo Pessinen
Kuva: Seppo Pessinen

Postin pakettilajittelijoiden työriita oli se jäävuoren huippu, johon Rinne törmäsi ja upposi on virallinen perustelu. Mutta aina asiat eivät ole, miltä ne näyttävät. On aika todennäköistä, että historia löytää jäävuoresta enemmänkin. Näissä tapahtumissa on aineksia löytää uskottava salaliittoteoria. Tapahtumien pitkä ketju on niin saumaton, että sitä on vaikea uskoa sattumien summaksi.

Salaliitolla tai ilman, niin kyllä Rinteen johtama hallitus sai vastaansa – jo neuvottelujen aikana – erittäin johdonmukaisen mediamyllytyksen. Se ulottui valtakunnan ykkösmedioista aina maakuntatasolle. Seuraan aika monien lehtien pääkirjoituksia ja poliittisia kolumneja. Melkein yllätyin niitä yhdistäneestä samansisältöisyydestä.

Mieleen palautui aatteellinen 70-luku, jossa voittamattomaksi jääneessä taistelussa yritimme kaataa ”porvarillisen hegemonian”. Vastassa olivat isot taustavoimat. Sota hävittiin, mutta joissakin taisteluissa tuli menestystä; Hesarin ja Ylen toimituksiin pääsi muutamia taistolaisia. Heidän aatteensa osoittautui aika ohueksi, muuttuen jonkin sortin viherajatteluksi. Ja se linja näkyy elävän edelleen.

Helsingin päästä olen saanut kuulla mielenkiintoisilta näyttäviä teorioita tahoista, jotka olivat päättäneet tehdä Rinteen pääministeriyden mahdollisimman hankalaksi. Ja että nämä saivat tukea keskustan ryhmästä mutta myös demarileiristä, ja tietysti oppositiosta – mutta katkeruudesta huolimatta se on vaaratonta.

Oliko kyseessä operaatio vain Rinnettä vai koko SDP:tä vastaan, se selviää, kun nähdään, miten Rinteen seuraaja otetaan mediassa vastaan. Ja jos myllytys jatkuu, niin silloin voi perustellusti sanoa, että kyseessä on kovien arvojen ja arvostusten vastaiskuoperaatio. Tämän hallituksen ohjelma on huomattavasti sosiaalisempi kuin edeltäjänsä. Ja siksi ohjelman toteuttaminen on varmistettava jatkamalla hallitusyhteistyötä.

Mutta ei voi ohittaa sitä, että työriidan aikana ent. ministeri Paatero oli liian kärkäs antamaan lausuntoja. Niitä pyydettiin, mutta olisi pitänyt ottaa selvää enemmän. Voi kysyä, että oliko hänen heiveröiseltä näyttänyt esikuntansa ajan tasalla. Paatero ei ymmärtänyt, että mikä oli sallittua Anne Bernerille, ei ollut hänelle.

Oma juttunsa on tuo kokoomuksen miltei raivoisa suhtautuminen Rinteen hallitukseen. ”Koulutuksesta ei leikata”-lupauksen rikkojan oikeutus puhua avoimuudesta, on poliittisen moraalin kannalta aika vähäinen. Tietysti vuodesta 1987, paria vaalikautta lukuun ottamatta, hallituspuolueena toimineelle oppositioon joutuminen teki kipeää. Erityisen kipeää se näyttää olevan niille, jotka uskoivat olevansa ministerivuorossa.

Tätä kirjoitettaessa (ke-aamu) ei ole tiedossa puolueiden suhtautumista eikä mahdollisia henkilövalintoja, mutta eiköhän se siitä.


Kirjoittaja on forssalainen maakuntaneuvos ja entinen kansanedustaja (sd.).

Uusimmat

Näkoislehti

3.8.2020

Fingerpori

comic