Kolumnit

Talvisia tarinoita kapitalismista – Onko hallitusta, joka pitäisi tavoitteenaan hitaampaa talouskasvua?

Kuva: Jaana Lindfors
Kuva: Jaana Lindfors

Talvet alkavat olla eteläisessä Suomessa mennyttä kalua. Pientä ihmistä ihmetyttää tällainen hallitsematon meininki. Hohtavien hankien sijaan myrskyt riepottelevat, vettä sataa kaatamalla, aurinko on yhä harvinaisempi näky, sähköt katkeilevat ja mieli on kuraisessa maassa.

Laskettelukeskukset kyntävät taloudellisesti pitkää miinusta, suksitehtailijat repivät hiuksia päästään ja suuret urheiluvälineketjut myyvät talvivarastojaan alle torihintojen.

Pieni ihminen ymmärtää vähemmästäkin, että ilmastonmuutos on tosiasia. Paluuta entisiin auvoisiin aikoihin ei ole. Pientä ihmistä patistetaan hiilijalanjälki otsassa ilmastotalkoisiin, autoilu ja lentokoneella matkustelu sekä saunan lämmittäminen ovat syntiä – niin, ja muistathan lajitella jätteesi.

Kuitenkin isossa kuvassa hällä väliä -asenne rehottaa. Merkittävimmät teollisuusvaltiot eivät pääse yhteisymmärrykseen ilmastonsopimuksesta – eivät haluakaan, sillä se merkitsisi talouselämän uudelleenajattelua ja uusjakoa. Mutta suurimmat saastuttajat löytyvät juuri niiden piiristä.

Taloustieteilijät ovatkin alkaneet kysellä, onko kapitalismi – liberaalikapitalismista puhumattakaan – mennyt jo liian pitkälle? Talousliberalismin äänenkannattajiin lukeutuva talouslehti The Financial Times jopa vaatii kapitalismin nollaamista.

Vaivihkaa on businekseen pesiytynyt käsitys, että omistaja-arvon kasvattaminen on yritysten ainoa päämäärä. Seurauksena on, että yritykset pihtaavat teollisista investoinneista, jotka kuitenkin viime kädessä luovat pitkän ajan kasvua ja niitä Suomessakin kovin peräänkuulutettuja työpaikkoja.

Ikävästi siinä sivussa globaalisti rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät, keskiluokka kärvistelee siinä välissä. Esimerkiksi: Yhdysvalloissa suurin osa kansalaisista maksaa tasaveroa, ylempi keskiluokka hiukan muita enemmän ja kaikkein varakkaimmat muita vähemmän. Eurooppa ja kuuliainen Suomi seuraavat väljästi ottaen perässä.

Pienen ihmisen päähän on taottu uskomusta rajattomaan kasvuun ja kulutukseen. Onko hallitusta, joka pitäisi tavoitteenaan hitaampaa talouskasvua? Entä puoluetta, joka kyseenalaistaisi nykyistä talouskasvun ideaa?

Uusimpana uutena keskusteluun on singahtanut ekologisiin kysymyksiin painottuva fossiilikapitalismi, joka yrittää kyseenalaistaa kasvuhakuisen, fossiilisille polttoaineille pohjautuvan elämänmuodon.

Pelkään pahoin, että se jää teoreettiseksi sivujuonteeksi. Rahalla on valta – myös poliittinen.

Kirjoittaja on myös entinen taloustoimittaja, jolla on ajoittain taipumusta pessimismiin.

Uusimmat

Fingerpori

comic

Näkoislehti

2.12.2020