Kolumnit

Talvisodan tekstiviestit – Kenttäpostin kirjeet ovat sotatapahtumien todistusvoimaisinta aineistoa, sillä niistä puuttuu jälkiviisaus

Kuva: Muu
Kuva: Muu

Talvisodan alkamisesta tulee tämän kuun lopussa kuluneeksi 80 vuotta. Meillä suomalaisilla ei ole tarvetta selitellä taistelumme tavoitetta: Se oli vihollisen pysäyttäminen ja itsenäisyyden säilyttäminen.

Sodan aloittajasta oli pitkään toisistaan poikkeavia käsityksiä. Jopa omassa maassamme oli tahoja, jotka uskottelivat lähinnä itselleen että pieni mutta kiukkuinen Suomi ampui kuuluisat Mainilan laukaukset. Sen teorian mukaan silloin vähän yli neljämiljoonainen kansa oli käymässä kaksisataamiljoonaisen naapurimaan kimppuun. Hyvällä syyllä voidaan sanoa, että käsitystä vaivasi paha uskottavuusongelma.

Vastapuolella tuolle sodalle ei vuosikymmeniin annettu suurtakaan merkitystä, lieneekö annettu nimeäkään. Virallisen tulkinnan mukaan oli Leningradin sotilaspiirin alueella 1939–1940 käyty vain rajakahakka suomalaisia vastaan.

Muutaman sadan tuhannen sotilaan ja noin kolmen ja puolen tuhannen hyökkäysvaunun tuho kuulostaa meistä isolta asialta, mutta kaikkihan on suhteellista.

Suurvalloilla on varaa myös vaihtaa historian tulkintojaan kulloinkin vallitsevan tilanteen mukaan. Presidentti Kekkosen suuhun on sovitettu määritelmä, että asiat ovat siten, miltä ne näyttävät. Vähemmän demokraattisessa järjestelmässä asiat ovat siten, kuin niiden sanotaan olevan.

Suomen kansa on tuskin koskaan ennen talvisotaa tai sen jälkeen ollut yhtä yksimielinen. Talvisodan hengestä ja yhtenäisyydestä puhumiselle on katetta. Se välittyy vastaansanomattomasti sotilaiden, ja myös heidän omaistensa kirjeistä. Pienikin viesti rintamalta antoi hetkeksi helpotusta huolestuneille omaisille.

Säilyneitä kirjeitä lukiessa tajuaa, miksi sodan aikana kirjoitettiin niin paljon. Omaisille kirjoittaminen oli sotilaalle kuin pieni lepohetki rakkaitten ihmisten seurassa. Useimmiten kiireessä ja väsyneenä kyhätyt viestit ovat kuin nykyajan tekstiviestejä, mutta turhia sanoja niissä ei ole.

Marsalkka Mannerheim tajusi sodan alettua kirjeiden ja postikorttien merkityksen rintamamiehille ja heidän omaisilleen. Kuulostaa kovin nykyaikaiselta, että silloisen postilaitoksen johto noudatti säästölinjaa eikä katsonut voivansa palkata lisää henkilökuntaa kenttäpostin käsittelyyn. Pieksämäen asemalla odotti siinä vaiheessa n. 100 rautatievaunua täynnä sotilaitten ja omaisten kirjeitä.

Marsalkka lähetti asiasta henkilökohtaisen sähkeen postilaitoksesta vastaavalle ministerille, jolloin myönteinen vastaus tuli jo tunnin kuluttua: Posti palkkasi kenttäpostia varten 70 uutta työntekijää.

Kenttäpostin kirjeet ovat sotatapahtumien todistusvoimaisinta aineistoa, sillä niistä puuttuu täydellisesti jälkiviisaus.

Kirjoittaja on jokioislainen kirjailija ja käsikirjoittaja.

Uusimmat

Näkoislehti

12.7.2020

Fingerpori

comic