Kolumnit

Tarinoiden takojalla riittää hommaa

Kuva: tuntematon
Kuva: tuntematon

Mihin me vielä tarvitsemme ihmisiä? Osaamme jo kerätä ja maksaa omat ostoksemme kaupassa. Tsekkaamme itsemme lennolle kotoa käsin puhelimella, bussilipun ostamme samalla tavalla. Verkossa meitä palvelee tietoa täyteen ladattu robotti ja influenssa-analyysikin tulee koneelta.

Mihin me vielä tarvitsemme ihmisiä, kun tekoäly lisääntyy ja robotiikka korvaa perinteiset kädet? Kouluissa kerrotaan jo, että tulevaisuuden työpaikkoja ei ole välttämättä edes vielä keksitty. Että tulevaisuuden työt voivat olla mitä vaan, paitsi ei mitään sellaista, johon me nyt tässä hetkessä elävät olemme tottuneet.

Kun älypuhelimet yleistyivät ja sosiaalisesta mediasta tuli valtamedia, kysyin, mihin enää tarvitaan mainostoimistoja. Kun jokaisella mattimeikäläisellä on mainostoimisto taskussa kaikkine kanavineen, mihin sitä enää tarvitaan minua, minun toimistoani ja sen osaajia?

Mutta sitten tapahtui se, mikä on tapahtumassa tällä hetkellä lähes jokaisella alalla. Mitä lähemmäksi tekniikka tulee ihmistä, sitä enemmän kaivataan ihmistä tekemään tekniikasta ihmisläheistä. Se, että meillä on teknologia käytössä, ei tarkoita, että osaisimme automaattisesti hyödyntää ja käyttää sitä onnistuneesti.

Yllättäen ymmärsin olevani en ainoastaan perinteisellä, mutta myös tulevaisuuden alalla – tulkkina teknologian ja ihmisen välissä, pitämässä yllä sanomaa, ymmärrystä ja tunteita.

Mihin me siis tarvitsemme ihmisiä? Me tarvitsemme toisia ihmisiä, jotta me tuntisimme itsemme ihmisiksi. Kun kaikki koneistuu ja tekoälyllistyy, me tarvitsemme yhä enemmän humaanisia kohtaamisia jossain muualla kuin kauppojen kassoilla. Siksi tulevaisuuden työt ovatkin niitä kaikista perinteisempiä töitä – tarinankerrontaa, tuntemista ja kokemista.

Se, mitä koneelle ei voi opettaa, on humaani luovuus. Se joka syntyy yksilöllisistä tuntemuksista ja kokemuksista ja joka jaettuna saa aikaan juuri niin monta reaktioita kuin on kuulijaakin.

Huomenna on Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivä. Toivottavasti se on myös päivä, jolloin ymmärretään tarinan voima. Sellaisen tarinan, joka ei synny algoritmeista, vaan aidosta inhimillisyydestä. Me tarvitsemme seitsemää veljestä opettamaan meille elämän tarkoitusta ja merkitystä. Me tarvitsemme taulamatteja pitämään meidät järjessä ja tolkussa.

Tarinoiden takojalla riittää hommaa.

Kirjoittaja on forssalainen yrittäjä ja äiti, kotona ja työpaikalla.

Fingerpori

comic