Kolumnit

Traktorilla pärryttely on jokaisen oikeus

Kuva: tuntematon
Kuva: tuntematon

Katselin perhejuhlissa, kun pieni poika leikki lelutraktorilla kadehdittavan innostuksen vallassa. Poika osasi hädin tuskin kävellä, mutta traktorin selkään hän kipusi määrätietoisesti.

Siinä hän istui työkoneensa kyydissä kuin aito isäntä, rinta rottingilla ja silmät kiiluen. Suusta tuli sylkeä, pärinää ja tyytyväisyydestä kertovaa onnellista ähkinää. Välillä pikkumies nousi pois kuskin paikalta ja silitti lelutraktorin muovista pintaa kuin parasta ystävää.

Ei olisi tullut mieleenkään mennä sanomaan pikkukuskille, että traktori leikkikaluna vahvistaa rajoittavia sukupuolirooleja ja että olisi parempi, jos kiinnostuksen kohteena olisi joku neutraalimpi lelu, kuten männystä tippunut käpy. Tuskin olisi nukkekaan päihittänyt traktoria. Luulen, että poika olisi vain pistänyt nuken peräkärryyn ja antanut sille kunnon kyydit.

On totta, että sukupuoliroolit ja niihin liittyvät normit ovat vahvasti meissä kaikissa, teoissa ja ajatuksissa.

Huomaan, että lapseni kiroillessa omasta suustani pääsee jotain yhtä typerää, kun huomautan moisen kielenkäytön olevan erityisen rumaa nuoren tyttölapsen suussa. Samaa sontaahan se on, tuli se sitten kenen suusta tahansa.

Puheet tasa-arvosta ja sukupuolirooleista lähtevät yleensä heti alkuunsa väärille raiteille. Ei feminismin tarkoituksena ole tehdä naisista miehiä, vaan puuttua esimerkiksi siihen, miksi naisministereiden pukeutumista jatkuvasti kommentoidaan valtakunnan uutisissa.

En ole koskaan kuullut, että miespoliitikon vaatetus menisi ydinviestin ohi. Ei vaikka kuinka olisi takapuolesta huonosti istuvat housut ja aivan liian pitkäksi solmittu solmio roikkuisi munissa asti.

Vahvassa elävät kulttuuriset käsitykset kahdesta sukupuolesta ja niihin liittyvistä erityispiirteistä hallitsee ja kahlitsee tänäkin päivänä monen nuoren uravalintaa ja mahdollisuuksia toteuttaa omia unelmiaan. En kuitenkaan usko, että maailmasta tulee parempi poistamalla sukupuolet kokonaan.

Luokittelujen poistaminen luo yleensä vain uusia luokitteluja. Jollakin periaatteella on jatkossakin päätettävä, mille puolelle saa uimahallissa avaimen.

Ja silti aina joku tuntee olevansa ulkopuolinen, jonka avain ei sovi yhteenkään kaappiin.

Maailmasta ei tule tasa-arvoisempi luomalla lisää määrittelyjä ja lokeroita, arvottamalla ja takertumalla naurettaviin luokituksiin.

Mutta maailmasta voi tulla vähän parempi, jos jokaisen meidän silmissä palaa pikkutraktorikuskin kaltainen puhdas ilo ja intohimo, ja suusta pärskyy innostuksen pisarat. Oli työn alla sitten likaiset tiskit tai valtakunnan johtaminen.

Kirjoittaja on forssalainen yrittäjä ja äiti, kotona ja työpaikalla.

Näkoislehti

8.8.2020

Fingerpori

comic