Kolumnit

Tulevaisuutta on aina suojeltu nykyisyyden kustannuksella – Korona ei siirrä syntymää, sairastumista tai kuolemaa hetkeen, jolloin saa olla läsnä

Missä kohtaa terveyttä suojelevat koronarajoitukset kääntyvät itseään vastaan ja muuttavat ihmisten elämisen pelkäksi hengissä pysyttelemiseksi? Tätä hetkeä iloineen ja suruineen ei voi tilata uudestaan sitten joskus koronan jälkeen, kun on sopivampi aika, kirjoittaa Lännen Median Rebekka Härkönen.
Rebekka Härkönen Kuva: Joel Maisalmi
Rebekka Härkönen Kuva: Joel Maisalmi

Noin seitsemän kuukautta sitten suomalaiset sukelsivat koteihinsa ja väänsivät ulko-ovensa takalukkoon.

Korona pysäytti maailman. Suomi ryhtyi historiallisiin toimiin pikkuruisen viruksen pysäyttämiseksi ja sen aiheuttamien vahinkojen minimoimiseksi.

Bussit, junat ja työpaikat tyhjenivät. Kaupat autioituivat. Ravintoloita suljettiin. Ulkomaanlomailu muuttui mahdottomaksi. Koululaiset istutettiin etäpulpettiin, harrastukset keskeytettiin ja viihde-elämä siirrettiin piippuhyllylle odottelemaan parempia aikoja.

Moni suomalainen on kiitellyt mielessään, että vihdoinkin saa valtiovallan kannustuksella pitää välimatkaa muihin ja murjottaa rauhassa maskinsa takana. Olla aamusta iltaan kotona.

Me suomalaiset pidämme etäisyyksistä ja isosta omasta tilasta ympärillämme. Yksin jäämistä siedämme melko hyvin, mutta silläkin on rajansa.

Kaikki ei tanssi koronan pillin mukaan.

Kissankarvat kutittavat edelleen allergisten kurkkuja ja siitepöly saa pärskimään, vaikka yskäisyistä ja aivastuksista tulikin massarikoksia katutuomioistuimissa.

Hengityssairaan on yhä vaikea hengittää kankaan läpi, vaikka moni pitää maskisuositusta lupalappuna pahantahtoisille mulkaisuille, jos joltain maski jää käyttämättä.

Yksinäisyys ei pidä taukoa

Korona ei pysäyttänyt ajankulkua tai ongelmia.

Syöpä jyllää, vanhusten lonkat murtuvat, juopot juovat ja yksinäisyys paisuu kuin pullataikina. Lapset kasvavat ja vanhusten aika loppuu.

Lapsuutta ja teini-ikää on mahdotonta siirtää myöhemmäksi koronattomiin aikoihin, kun on taas tilaa olla lapsi tai nuori. Lapset ja nuoret kaipaavat toisiaan, aikuisia ja järkevää tekemistä.

Eristäytyminen suojelee ikäihmisiä sairastumiselta, mutta moni heistä kokee sen heikentävän viimeisten vuosiensa elämänlaatua.

Tukitoiminta keskeytyi, mielenterveysongelmat eivät kuitenkaan pidä taukoa. Hampaat lohkeilevat, työpaikat katoavat, parisuhteet hajoavat ja sydämet pysähtyvät.

Rajoituksista huolimatta ihmiset tarvitsevat kohtaamista, kosketuksia, myötätuntoa, ystäviä ja toisiaan. Edelleen on syötävä, tienattava rahaa, maksettava laskut, järjestettävä lastenhoito, pidettävä huolta fyysisestä kunnosta ja vaalittava elämän mielekkyyttä.

Yhteiskunta elää ilosta, tekemisestä, ostovoimasta ja olemassaolosta.

Uutta tilaisuutta ei välttämättä tule

Monelle tämä on viimeinen vuosi tai viimeinen tilaisuus.

Heille ei tule uutta mahdollisuutta juoda kahveja isovanhemman kanssa tai istua läheisen sairaalavuoteen vieressä vapaina välittämiselle ja rakkaudelle asetetuista henkilömäärärajoituksista.

Korona ei siirrä surua, kaipausta, kipua, vakavaa sairastumista tai elämän loppumista sopivampaan hetkeen. Onnikaan ei ole tilattavissa uudestaan sitten joskus, kun saa taas olla läsnä.

Tulevaisuutta on aina suojeltu ja jopa ylisuojeltu nykyisyyden kustannuksella.

Ehkä olisi syytä muistaa, että tämäkin hetki tässä ja nyt on tärkeä ja arvokas.

Uusimmat

Fingerpori

comic

Näkoislehti

4.12.2020