Kolumnit

Tuo juniori korishallille – Esikuvat ovat urheilussa korvaamattomia

Koripallokansa pysähtyi tammikuun lopulla, kun suru-uutinen yhdeksän henkeä vaatineesta helikopteriturmasta alkoi levitä. Menehtyneiden joukossa oli Kobe Bryant, yksi lajin tähänastisen historian parhaista pelaajista ja suurimmista esikuvista. Bryant oli paitsi uransa aikana esikuva lukemattomille urheilijoille ympäri maailman, myös peliuransa jälkeen aktiivinen esimerkiksi naisurheilun puolestapuhujana. Moni nykypelaaja jäi muistelemaan Bryantia oman urheilu-uransa suurimpana innoittajana ja motivoijana.

Esikuvien merkitys on urheilumaailmassa ihan elintärkeä. Kaikille nuorille ne eivät näyttele samanlaista roolia, eikä niin tarvitsekaan olla. On sellaisia junnuja kuten allekirjoittanut; 10-vuotias Anni moppasi Tapiolan urheiluhallia jokaisella naisten pelin aikalisällä, ja pelin jälkeen kirjasi suosikkipelaajien tilastot omaan muistivihkoon.

Vaatekaapin ovea koristivat mustavalkoiset, Länsiväylästä leikatut otteluraporttien kuvat ja hiuksetkin piti leikata niin kuin omalla suosikkipelaajalla.

Pikakelaus seitsemän vuotta eteenpäin, ja hikoilin samoissa treeneissä suurimman hiusinspiraation lähteeni kanssa – mun idolit tiesivät mun nimen! Tuntui, että pystyisin mihin vaan tässä maailmassa.

Kaikkia nuoria ei omien treenien ja matsien jälkeen kiinnosta lähteä hallille pyörimään ja katsomaan urheilua, ja sekin on yhtä lailla oikein ja hyväksyttävää. Osalle riittää se, että oma tekeminen tuottaa iloa ja intoa, ja motivaattorina voi toimia moni muukin asia, kuin esikuvat.

Useilla junioreilla into saattaa kuitenkin herätä sitten, kun oikeasti pääsee ensimmäistä kertaa tulipaikalle eli seuraamaan ottelua tai kilpailua.

Omalla kohdallani tosi tärkeää oli myös se, että pääsin seuraamaan juuri naiskorista – näin nuoresta iästä lähtien, että urheilu kuuluu meille kaikille sukupuoleen katsomatta, ja urheilusta voi tulla elämänmittainen harrastus ja jopa elämäntapa ja ammatti myös tytöille ja naisille. Omien unelmien tavoittelu realisoituu, kun näkee että myös muut ovat siihen kyenneet.

Eikä pelkkä pelisuoritus ole välttämättä edes kokemuksen keskiössä, vaan esimerkiksi äänekäs yleisö ja kentällä nähtävät tunteet ovat kaikki osa sitä.

Esikuvilla voi olla suurikin rooli kasvavan urheilujunnun elämässä. Asenne pelikentällä, joukkuekavereiden kohtelu, maneerit ja kehonkieli tarttuvat herkästi esikuvaansa ylöspäin katsovaan lapseen. Sain itse kasvaa erinomaisia esikuvia seuraten, ja uskon, että myös tämän päivän 10-vuotiailla on yhtä hieno tilanne.

Parhaimmillaan esikuvat voivat rohkaista uuden lajin pariin, motivoida nuorta esimerkiksi teini-iässä jatkamaan urheilua – vaikka muutakin ajanvietettä varmasti olisi -, näyttää esimerkkiä käytöksellään ja valinnoillaan sekä tietysti osoittaa, että välillä hulluiltakin tuntuvat haaveet voi toteuttaa.

Ottakaa lapset – omat, kaverin, sukulaisten – mukaan peleihin!

Uusimmat

Näkoislehti

28.5.2020

Fingerpori

comic