Kolumnit

Väärin sammutettu – Hädän hetkellä on ilmeisen helppo ottaa kädet pois taskusta ja alkaa osoitella muita

Kuva: Tuomela Tapio
Kuva: Tuomela Tapio

Korulauseiset puhujat uskovat, että tämänhetkisen kriisin jälkeen pehmeät arvot palaavat ja että Suomi on yhtenäisempi kuin koskaan. Minä pelkään, että koronanjälkeinen Suomi on kahtiajakautuneempi ja monella tapaa haavaisempi kuin koskaan. Ja tämä Syyllisen jäljillä -ohjelmaformaatin Suomi-versio on nähtävillä jo nyt ja ihan jokaisella paikkakunnalla.

Osana joukkoa ihmiset näyttävät toimivan missä vain olosuhteissa toisiinsa nähden yllättävän samankaltaisesti: Kun alkuhämmennys oli laantunut ja sivullisuus alkanut muuttua osallisuudeksi, ryhtyivät ihmiset ensiksi turvallisuudentunteen etsintään hamstraamalla erinäisiä hyödykkeitä. Vaan kun kriisi ei väistynyt, vaikka kaapissa oli ties kuinka monta vessapaperirullaa, alkoi syyllisten – tai ehkä tässä tapauksessa syntipukkien – etsintä.

Kun kiinalaisten sättiminen saatiin päätökseen, oman osansa moitteista sai tietysti hallitus. Milloin hidasteltiin, milloin ylireagoitiin, milloin tehtiin muuten vain vääriä päätöksiä. Seuraavaksi vuorossa olivat hoitoalalla työskentelevät: ammattilaisina heidän olisi pitänyt tietää, jopa osata ennakoida, miten toimia. Sitten päästiin kasvatusalalle. Keltainen lehdistö jopa nimesi koronan erityisesti opettajiin iskeväksi virukseksi. Moitteissa vahva työmoraali käännettiin vastuuttomuudeksi, rajallinen mahdollisuus valita loma-aika hedonismiksi ja siirtyminen etätyöhön itsekkyydeksi.

Sitten luupin alle päätyivät ensiksi kurittomat ikäihmiset, sen jälkeen Lapin matkailuyrittäjät ja lopulta Uudellamaalla asuvat, ja heistä erityisryhmänä mökeilleen eristyksiin matkanneet. Että kehtaavatkin. Kunniansa ovat toki kuulleet myös liioittelijat sekä toinen äärilaita, välinpitämättömät.

Kun hädän hetkellä ei osaa muuta, on ilmeisen helppo ottaa kädet pois taskusta ja alkaa osoitella. Mielellään siihen samaan suuntaan kuin muutkin.

Samaan aikaan kotisohvilla tuijotettiin televisiosta niin sanottua viihdettä, joka kertoo siitä, kuinka vaihtamalla roolia puolison kanssa päiväksi alkaa ymmärtää tätä ja kuinka vaihtamalla elintasoa äärilaidasta toiseen viikon ajaksi oppii paljon maailman menosta. Jokaisen jakson viesti on sama: toisen työstä ja koko elämästä ei tiedä, ennen kuin elää sitä itse. Tai ainakin ottaa siitä selvää.

Mikä mahtaa olla epidemian ennuste? Kun päästään epäluuloista ja syyttelystä, on mahdollista alkaa rakentaa yhteistä puolustusta ja yhteistä tervettä tulevaisuutta. Helpoimmalla harjoitteella sitä kohti voi aloittaa vaikka heti – sitä nimitetään empatiaksi.

Olemme samassa veneessä, ja sen sijaan, että moittisi soutajan tekniikkaa, voisi välillä itse tarttua airoihin. Aidosti yhdessä jaksamme paremmin.

Kirjoittaja on Forssan yhteislyseon 
äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori.

Uusimmat

Näkoislehti

28.5.2020

Fingerpori

comic