Kolumnit @forssanlehti.fi

Vilppaan kolmiossa suorakulmioiden ja ymmyrkäisten perässä – Tarina epäonnisesta pöytähankinnasta

Kuva: Lassi Puhtimäki
Kuva: Lassi Puhtimäki

Ruokakuntamme etsiskeli pitkällä kaavalla uutta ruokapöytää olohuoneeseemme. Forssasta 1990-luvulla hankittu Artek oli täysin palvellut.

Haussa oli jatkettava pöytä ja kuusi tuolia, jotta vieraiden saapuessa olisi pöydässä somasti tilaa istua.

Pulmaksi muodostui se, että tavanomainen 160 senttiä pitkä pöytä olisi juuri tuohon olohuoneen nurkkaan arkikäytössä turhan iso. Vaan miten sopisi pyöreä pöytä?

 

Kolusimme hiljalleen kuukausien kuluessa liikkeiden pöytätarjontaa ja ulotimme reviirimme vorssalaisittain Vilppaan kolmioon. Kolmiossa olimme siis suorakulmioiden ja ymmyrkäisten perässä.

Monenlaista pöytää ja jatkomallia löytyi, vaan ei oikein sitä oikeaa, joka sopii paitsi tilaan myös silmälle ja kukkarolle.

Vaan sittenpä viime joulukuussa silmiin osui huonekaluliikkeessä pyöreä pöytä, jonka jatkopalat muuttivat muodon soikeaksi tai paremminkin ellipsiksi.

Niin perinteinen Suomi-design sai vaihtua italialaiseen modernismiin ja puujalat metallisiin.

Tilaus sisään ja odottamaan.

 

Tammikuussa pöytä saapui Italiasta. Noudimme pöytäpakkaukset samalla kertaa, kun veimme ja kauppasimme vanhan pöydän ja pari Aallon klassikkotuolia eteenpäin.

Samalla piti viemän neljä ruokapöydän ikealaista perustuolia kierrätykseen. Ja pah! Kierrätysammattilaisen mukaan olimme istuneet viime vuodet tuoleilla, joiden kierto päättyi jätelavalle.

Kotona ruuvasin pöydän kokoon. Sitten jatkopalat esiin ja pöytä soikeaksi. Mutta kuinkas kävikään, pöytä oli notkahtaa kasaan. Tarkempi tarkastelu osoitti, että pöydän alla olevan tukitangon yksi kiinnitin oli kuljetuksessa murtunut. Emme olleet enää onnesta soikeina.

 

Siitä reklamaatiota tekemään – sähköisesti ja kuvatodistein, kuten liike ohjaa.

Vastausta ei kuulunut viikkoihin, ennen kuin soitin perään. Oli viesti jäänyt jotenkin jonoon. Lupasivat panna toimeksi ja tilata rikkoutuneen osan Italiasta. ”Siinä kyllä menee vähän aikaa”, kuului ennuste.

Ja sitten iski päälle koronapandemia. Koko Eurooppaan ja eritoten Italiaan.

Uudet, mukavat tuolit löytyivät kyllä melkein samalta istumalta seudun liikkeestä.

 

Kesäkuussa viestitin tuloksetta, että ymmärrän koronan kirot, mutta aikaa on kulunut jo kuukausia.

Lopulta syyskuussa tuli soitto. Odottamamme osa oli saapunut ja tuotiin kotiin asti. Itse asiassa tuli kiinnittimen sijaan koko tanko. Nyt pöydän sai taas ongelmitta pyöreäksi.

 

Mikä on tarinan opetus? En tiedä.

Ehkä oma maa mansikka, muu maa mustikka. Ei pidä mennä merta edemmäs kalaan? Vanhassa vara parempi?

Ei vahinko huutele tullessaan? Ylpeys käy lankeemuksen edellä? Vai paljon mahtuu puhetta maailmaan, tekoja sopii aina odottaa?

Kirjoittaja on Forssan Lehden toimittaja

Uusimmat

Näkoislehti

21.10.2020

Fingerpori

comic