Kolumnit @forssanlehti.fi

Visan vingutus vaihtuu kaasujalan kuumotukseen

Kuva: Lassi Puhtimäki
Kuva: Lassi Puhtimäki

Suomi on koronakevään jälkeen avautumassa kuorestaan. Siilipuolustukseen jälkeen on patoutunutta kiinnostusta laajentaa omaa reviiriä.

Kansalainenhan voi matkustaa minne lystää ja uskaltaa, mutta sittenkin varsin harva uhmannee suosituksia. Lukeudummehan mieluusti tolkun ihmisiksi.

Osa miettii matkustamista Baltiaan ja näihin Pohjoismaihin, joissa korona on kurissa ja joihin Suomi helpotti matkustamista.

Visan vingutus ulkomailla vaihtuu valtaosalla kotimaan matkailuun, kun mökilläkään ei alvariinsa jaksa saunoa.

Jos hennoo ja kehtaa jättää lounaishämäläiset maisemat ja nähtävyydet, mieli palaa katsomaan näkymiä kauempaa. Kesähelteillä voi kaasujalkaakin kuumottaa.

Tärkeintä ei ole päämäärä vaan liike, sanoi aikoinaan presidentti Mauno Koivisto.

Pelkkä autoilun riemu ei kauaksi kanna. Moni hakee pitkän päälle pitkäveteiseen ajeluun virkistystä musiikista tai puheohjelmista.

Vaan miten mahtaa käydä tarkkaavaisuuden kanssa? Liikenneturvan mukaan musiikkia tai puhetta kelpaa kuunnella, kunhan pitää katseen tiessä.

Kännykän räpläily on ajaessa suurta syntiä ja sakon paikka, koska silloin katse hairahtuu liikenteestä. Satasen vauhdissa auto kiitää 2 sekunnissa jo 55,5 metriä.

Keskittyminen voi takellella myös silloin, jos haastelee kädet ratissa tärkeää puhelua. Informaatiotulvassa huomio on aina hetken toisesta pois.

Puhe- tai musiikkiohjelman seuraaminen automatkan aikana ei ole aivoille vaativa tehtävä. Se ei sinällään vaaranna havainnointia eikä reagointia.

Toista on jälkikasvun rääkäisy kesken ajon. Huoltajan ajo kärsii eniten, jos biologisen impulssin päräyttää pieni vauva.

Kuljettajan lokoisa olo saattaa yhtäkkiä loppua, kun kesken mielenkiintoisen tuokion siippa tuhahtaa, ettei tuota moskaa kukaan voi kuunnella ja vaihtaa kysymättä kanavaa.

Sopii miettiä, kumman mieliala on ajaessa tärkeämpi, kuljettajan ja matkustajan… Lapsiperheiden vastaus (matkustaja) tuli jo käsiteltyä.

Kumpi mahtaa olla liikenneturvallisuuden kannalta pahempaa, kuljettajan hihkuminen mielimusiikkinsa tahdissa vai kuljettajan kärttyisyys? Molempi pahempi.

Tiedetään, että aggressiivisuus liikenteessä ei tiedä hyvää. Kielteiset tunteet ohjaavat huomiotamme paitsi vääränlaiseen toimintaan myös vievät kapasiteettia ajattelulta ja tarkkaavaisuudelta.

Vaan varomattomuuteen johtavat myös liika innokkuus ja riehakkuus liikenteessä. Parempi on olla perisuomalainen jäyhä.

Varovaisuus on valttia myös määränpäässä, ettei tule turhia riekkuneeksi tai törmäilleeksi. Muuten terveys kärsii.


Kirjoittaja on Forssan Lehden toimittaja.

Uusimmat

Näkoislehti

29.9.2020

Fingerpori

comic