Kolumnit

Voi sinua syntistä, joka vietät koko suvun joulua

Kuva: Jussi Leinonen
Kuva: Jussi Leinonen

Syötkö tänä jouluna kinkkua kaksin kissasi kanssa? Et ole ainoa.

Mutta onnellinen olet, jos sinulla sentään on se kissa. Koira olisi toki vielä parempi, sen kanssa voisi mennä vaikka koirapuistoon ilman, että tuntee suurta syyllisyyttä toisten ihmisten tapaamisesta.

Sillä syntiähän se nyt on seurustella kenenkään oman kotitalouden ulkopuolisen kanssa keskellä koronapandemiaa.

Jos terveysviranomaisilta kysytään, ei minnekään tietenkään kannata mennä. Matkustaminen on tänä jouluna yksi synneistä suurin.

Mutta mielenterveyden ja perhesovun kannalta useimmille tekisi silti hyvää vaihtaa maisemaa tai edes ajatuksia muutenkin kuin puhelimitse. Edes nyt jouluna.

Tilastokeskuksen mukaan Suomessa oli viime vuoden lopussa yksinasuvia yhteensä yli 1,2 miljoonaa. Se on lähes 45 prosenttia kaikista asuntokunnista. Viranomaisten ja median puhe on silti täynnä perhekeskeisyyttä, jossa pääviesti on sama: vietä joulu sen perheen kesken, jonka kanssa normaaliarjessakin muodostat kotitalouden. Mutta entäs se puoli Suomea, jonka kotitalous muodostuu tasan yhdestä tyypistä?

Joulu on kenties se vuoden ainoa juhla, kun muuta, usein muualla asuvaa, perhettä tavataan. Nyt moinen sukurakkaus on emäsynti.

Eristäytymisohjeet tuntuvat usein unohtavan, miten moni oikeasti asuu yksinään, ja noilla ohjeilla myös jää yksinään.

Toisaalta yksinäisyys voi olla myös perheellisten pulma.

Kun isovanhemmat asuvat toisella puolella maata, halu koota perhe yhteen jouluksi on kova. Ei ole kovin outoa, että nelikymppinen lapsi haluaa kerran vuodessa ”kotiin”, vaikkei siellä kotona olisi asunut viimeiseen 20 vuoteen. Samaan syntiin syyllistyn itsekin.

Haluan moikata mummoa vaikka vain ovensuusta, sillä tämä saattaa olla viimeinen yhteinen joulu, oli koronaa tai ei.

Tammikuun koronatilastot todennäköisesti paljastavat, kuinka paljon meitä kotiin hinkuvia syntisiä loppujen lopuksi on. Onneksemme suomalaiset eivät ole kovin halailevaa kansaa, eikä moista outoa tapaa kannata ehkä tällaisina aikoina aloittaakaan.

Korona ei lopu heti huomenna, ei joulun jälkeen, eikä vielä tammikuussa. Koronakummitus ei katoa keskuudestamme vielä edes ensi keväänä, oli rokote Suomessa tai ei.

Yksinäisyyden ja eristäytymisen sijaan voisi olla hyvinkin realistista kannustaa ihmisiä hyvin pienien ja pysyvien sosiaalisten kuplien muodostamiseen. Nyt vastakkain on kaikki tai ei mitään -ajattelu.

Ainakin puheen tasolla annetaan ymmärtää, että sääntörikkurit eläisivät elämää, jossa he koko ajan tapaavat kaikkia ja ihan joka paikassa. Näin tuskin on asian laita.

Monilla vain on pakottava tarve nähdä joskus edes joku muukin kuin maksalaatikon perään maukuva kissa.

Uusimmat

Fingerpori

comic

Näkoislehti