Kolumnit

Voihan vinetto! – Viinibisnes on muutosten kourissa

Kuva: Jaana Lindfors
Kuva: Jaana Lindfors

Näinä sisäpoliittisesti poloisina aikoina on viisasta vetäytyä viinin lumoihin. Etenkin kun beaujolais nouveau -viinit ilmaantuivat kehiin perinteisesti marraskuun kolmantena torstaina – toisien iloksi ja toisien kauhuksi. Tätä ranskalaisten viinintuottajien markkinointitempausta kaupata pikakypsytettyä tämän satovuoden rypälemehua on pidettävä ehkei sentään nerokkaana, mutta kuitenkin mainiona älynväläyksenä.

Ainakin ranskalaiset ovat päihittäneet italialaiset, joiden aina marraskuun kuudentena lanseeraama vastaava vino novello on jäänyt pahasti jalkoihin, sillä sitä ei saa edes Alkosta.

Oma lukunsa ovat alku- eli natuviinit, jotka äärimmäisestä trendikkyydestään huolimatta jakavat jyrkästi mielipiteitä. Kyseessä on luonnonmukaisesti valmistettu viini, jossa viinimehun käymisprosessia ei kiihdytetä teollisella hiivalla eikä lisätyllä sokerilla. Rikistäkin pihdataan eikä viiniä suodateta. Pahin kommentti alkuviinistä on, että sen samea väri ja maku on kuin hamsterihäkin oljissa.

Ongelmahan on, että koska sen valmistumisprosessia ei mitenkään yritetä säädellä, lopputulos voi olla vaikka mikä kurasta kiehtovaan. Omakohtaisia kokemuksia on. Taannoin kävin pitkällä lounaalla – ruokalajien määrällä mitaten – maailman parhaimmaksi ravintolaksi nimetyssä Nomassa Kööpenhaminassa. Läpi aterian tarjoiltiin ainoastaan näitä alkuviinejä, jotka eivät totta totisesti hellineet makuaistimuksia. Tilannetta ei mitenkään parantanut se, että lähes kaikki ruoka-annokset olivat ajan henkeen muodikkaasti fermentoituja eli hapatettuja.

Perinteeksi muodostuneen tavan vuoksi olin lokakuun alussa maataloustöissä Chateau Carsinin viinitilalla Bordeaux´ssa. Siellä jälleen kerran koin, miten pienestä kiinni on sadon onnistuminen. Jos onnistuu välttämään kevään kukinta-ajan hallan, keskikesän rankkasateet tai kuivuuden, niin viimeistään korjuuaikana saattaa iskeä hektinen raekuuro.

Helvetillisen ukkosmyrskyn myötä jälkimmäinen iski juuri korjatessamme viimeisen palstan rypäleitä. Puolen tunnin myräkän jälkeen ei sitten enää tarvinnut poimia tertun terttua, ne olivat tohjona maassa repaleisten lehtien seassa. Pääsato onneksi oli jo ehditty poimia ja puristaa rypälemehuksi.

Ilmastonmuutos on laajemminkin iskenyt viinibisnekseen. Sään ääri-ilmiöitä ilmenee entistä enemmän, vahingot viinitarhoilla ovat kolminkertaistuneet sitten vuoden 1980. Ennustetaan, että nykyisillä viinintuotantoalueilla rypäleiden kasvattamiseen soveltuvat maa-alueet vähenevät rutkasti. Toisaalta lämpötilan noustessa viininviljelyalueet siirtyvät pohjoisemmaksi, Suomi alkaa olla vaaravyöhykkeessä. Onneksi vineton taru loppui jo toistakymmentä vuotta sitten.

Kirjoittaja on uudelleen forssalaistunut nautiskelija.

Fingerpori

comic

Uusimmat