Lounais-Häme

Ruskan taustalla on pitkä kehityskaari – Pohjois-Euroopan ulkopuolella syksyn valtaväri on punainen

Antosyaanit, karotenoidit, ksantofyllit ja muut puiden lehtien väriaineet ilahduttavat ulkoilijaa.

Kun israelilainen biologi Simcha Lev-Yadun yhdessä suomalaisen ympäristötieteilijäkollegansa Jarmo Holopaisen kanssa julkaisi 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä uuden teoriansa syksyisten puunlehtien värierojen syistä, herätti se tiedemaailmassa suurta mielenkiintoa.

– Jos katsoo lokakuussa pohjoiselta pallonpuoliskolta otettua satelliittikuvaa, huomaa, etteivät syksyn värit ole samanlaisia joka puolella. Punaisen eri sävyt dominoivat Pohjois-Amerikassa, Etelä-Amerikan vuoristoalueella ja Itä-Aasiassa aina Mongoliaa myöten. Skandinaviassa ja Venäjän pohjoisosissa pääsävy sen sijaan on keltainen, Lev-Yadun taustoitti vieraillessaan Suomessa vuonna 2010.

Lev-Yadun ja Holopainen selittävät Pohjois-Euroopan syysmetsän keltaisen päävärin johtuvan kasvien jääkausien aikaisesta evoluutiosta, jonka erilaiset lopputulokset taas selittyvät maantieteellisillä eroilla.

Alpit estivät kasvien paon etelään

Lev-Yadunin ja Holopaisen teoria perustuu siihen, että Pohjois-Amerikassa ja Aasian pohjoisosissa vuorijonot ovat pohjois-eteläsuuntaisia, mutta Euroopassa Alpit kulkevat länsi-itäsuuntaisina.

Amerikassa kasvit pääsivätkin ilmaston kylmetessä siirtymään kylmän alta etelämmäksi ja jälleen ilmaston lämmetessä takaisin pohjoiseen.

– Pitää muistaa, etteivät ilmaston kylmenemiseen tai lämpenemiseen liittyvät muutokset tapahtuneet hetkessä, vaan siihen kului satojatuhansia vuosia. Tämä toistui vielä useampaan kertaan, sillä jääkausiahan oli useita.

Euroopassa tilanne oli toinen, sillä Alpit muodostivat esteen, jonka pohjoispuolelle jääneet kasvit joutuivat jääkaudella joko kuolemaan tai sopeutumaan.

Punainen suojelee kylmästressiltä

Monet kasvit kuolivat, samoin kävi ankarissa olosuhteissa myös useimmille kasvien lehdillä viihtyneille hyönteisille.

– Koska punaisella värillä karkotetut hyönteiset kuolivat, aikojen kuluessa puiden ei enää tarvinnut tuottaa punaista väriä, vaan ne tyytyivät lehtivihreän vähetessä esiin tulevaan keltaiseen väriin, Lev-Yadun selostaa.

Puun lehtien värin vaihtumista punaiseksi on tieteessä jo pitkään pidetty osana puun vahvaa puolustusmekanismia ja joskus myös viestinä myrkyllisyydestä.

– Punainen on tärkeä väri. Se muun muassa suojelee kasvia stressiltä, joka syntyy kasvin joutuessa mataliin lämpötiloihin, Lev-Yadun lisää.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Biologi, professori Simcha Lev-Yadun kertoi vuonna 2010 Hämeen Sanomille yhdestä mieliaiheestaan, ruskan väreistä. Kuva: Riikka Mäntyneva
Biologi, professori Simcha Lev-Yadun kertoi vuonna 2010 toimittaja Riikka Mäntynevalle yhdestä mieliaiheestaan, ruskan väreistä. Kuva: Riikka Mäntyneva

Punainen väri pitää tuottaa erikseen

Ennen Lev-Yadunin ja Jarmo Holopaisen teoriaa tutkijoita oli ihmetyttänyt, miksi varsinkin Pohjois-Euroopassa puut vaihtavat värikseen keltaisen, joka ei värinä ole yhtä tehokas tuhohyönteisten karkottamiseen kuin punainen.

Värien syntymekanismit eivät ole samanlaiset. Kun syksyn tullen puu varastoi ravinteita runkoonsa ja lehtivihreä vähenee, lehdessä jo olemassa oleva, vihreän alle piiloutunut keltainen väripigmentti tulee näkyviin. Punaisen värin lehti sen sijaan joutuu aktiivisesti tuottamaan syksyllä.

– Tämä osoittaa sen, että lehtien muuttuminen punaiseksi ei ole fysiologinen pakko, vaan tälle, kuten monelle muullekin asialle luonnossa, on vaihtoehtoja, Simcha Lev-Yadun korostaa.

Maaruska on Muoniossa parhaimmillaan. Kuva: Pekka Aho
Kuva: Pekka Aho

Pihlaja on myöhempi tulokas

Lev-Yadunilla on selitys myös niille puille ja kasveille, jotka Suomen syysluonnossa hehkuvat punaisina.

Keltaisesta puurivistöstä erottuvat punasävyiset puut ovat yleensä eteläisiltä alueilta lähtöisin olevia tuontikasveja tai jääkausien jälkeen alueelle levinneitä.

Monesti vanhan talon nurkalta löytyy myös syksyisin punaiseksi muuttuva pihlaja, sillä asukkaat ovat usein siirtäneet luonnosta pihalleen juuri punaiseksi muuttuvia yksilöitä.

Maaruskan punasävyiset kasvit taas ovat olleet lumen suojassa.

– Kun menee syksyllä esimerkiksi Lappiin, siellä puiden pääväri on keltainen, mutta varvut ovat usein punaisia, jotkut jopa ikivihreitä. Ero johtuu siitä, että talvella varvut ja myös niissä viihtyvät hyönteiset ovat suojassa lumipeitteen alla, mutta puut eivät. Näin oli myös jääkaudella, Lev-Yadun havainnollistaa.

Luonnon värivaihteluissa riittää aineksia myös uusille tutkimuksille.

– Kun tieteessä vastaa yhteen kysymykseen, avautuu paljon uusia, Lev-Yadun muistuttaa.

Simcha Lev-Yadun

Työskenteli vuonna 2010 Haifan yliopiston biologian professorina

Työskenteli Israelin armeijan tutkijana 1994-1997, sotilasarvo majuri

Filosofian tohtori, opiskeli biologiaa, kasvitiedettä ja arkeologiaa Tel Avivin yliopistossa

Tutkimusaiheita mm. kasvien alkuperä, arkeologiset kasvilöydöt, puiden kuidut ja kasvimaailman värit

Uusimmat

Fingerpori

comic