Latvia oli sitkeä piikki Leijonien lihassa

Leijonilla oli Latviaa vastaan yllättäviä pelillisiä haasteita. Voitto ottelusta oli kovan takana. Jos ensimmäisessä ottelussa Slovakian prässi aiheutti Suomelle hankaluuksia, toisessa matsissa Latvian trap ja kaikkinainen muukin keskialueen puolustuspelaaminen oli hankalana piikkinä Leijonien lihassa.

Leijonilla oli vajaata pelaamista jopa viivelähdöissä, joissa lähdettiin pakkipakki -syötöllä ja seuraava syöttö jäikin useimmiten kokonaan piippuun. Liian usein oltiin tilanteessa, jossa syötön saaneella puolustajalla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin kuljettaa kiekko yli punaviivan ja kiskaista päätykiekko. Vastustajan siniviivaa ylitettiin kuljettaen tai syöttäen liian vähän.

Silti, haasteista huolimatta, Leijonat kykeni kovan työnteon kautta luomaan hyvän määrän maalipaikkoja. Maalipaikkojen laatukin oli ihan korkeaa luokkaa, mutta nähdäkseni niissä tilanteissa puuttui jossain määrin rentoutta sen takia, että pelin yleinen virtaus kera Latvian sitkeän vastahangan toi maalintekoonkin jonkin verran pakottamisen makua.

Odotan, että Ruotsia vastaan Leijonat tulee taktisesti pelaamaan parhaan pelinsä tähän mennessä Pekingin olympialaisissa. Sitä silmällä pitäen haasteet Slovakiaa ja Latviaa vastaan vain yhyttävät valmennustiimiä ja pelaajia edistämään pelitapaa ja sitä mukaa siirtämään pelaamista seuraavalle tasolle.