Lounais-Häme

40 vuotta työtä teiden käyttäjien hyväksi

 

Paha lumimyräkkä iski illansuussa. 10-tie jouduttiin panemaan poikki jätevedenpuhdistamon kohdilta ja liikenne ohjattiin kiertotietä kaupungin kautta.

Kova tuisku sai tienhoitajatkin pohtimaan, millä tilanteesta selvitään.

-Satuin olemaan silloin itse päivystysvuorossa. Forssan silloinen palopäällikkö kutsui koolle kriisipalaverin keliolosuhteiden vuoksi. Istuimme alas kello 19 illalla. Kello 19.30 oli kaunis kuutamo ja ihan tyyntä. Se myräkkä oli siinä, Heikki Vainio muistelee yhdelle 80-luvun lopun illalle ajoittuvia tapahtumia.

-En tiedä, auttoiko palaveri vai mikä, mutta yhtäkkiä tilanne oli ohi.

Vainio on tehnyt pitkän uran infrayhtiö Destialla. Hän tuli taloon 70-luvulla ensin kesätyöntekijäksi kolmena kesänä. Armeijan jälkeen syksyllä 1976 Vainio aloitti vakituisena destialaisena.

Kaiken kaikkiaan työvuosia Vainiolle on kertynyt teiden kunnossapidon parissa yli 41, näistä 40 vuotta yhteen putkeen ja 34 vuotta työnjohdollisissa tehtävissä.

-Voi olla, että ammatinvalintani oli sattumaa. Ensimmäisestä kesästä, kun tulin töihin, homma jäi päälle ja kehittyi ajan kanssa, Vainio sanoo.

-Silloin elettiin vielä tiemestarien aikaa.

Tuolloin 70-luvulla ala oli vielä hyvin työvaltainen. Forssankin alueen teiden kunnosta piti huolta 40 henkilöä, kun mukaan luettiin toimiston väki ja työnjohto.

-Tietä meidän vastuullamme oli vajaa 400 kilometriä. Kalustoa oli paljon ja niin oli miehiäkin. Melkein joka kunnassa oli oma jalkamieskin, monessa useampi, joka muun muassa talvella teki kaiteiden puhdistukset ja keväällä avasi rummunpäitä.

Vainio muistelee 80-luvun alkua, jolloin hän eteni työnjohtajaksi.

-Silloin ei vielä ollut kaikilla edes lankapuhelimia. Pari miestä jouduttiin varallaolosta hälyttämään kotoa pakettiautolla, kun muuten ei saanut heitä kiinni. Työt tehtiin rauhalliseen tahtiin. Kiirettä ei ollut, vaan ennen oli paljon verkkaisempaa. Nykyaikana kaikki on tässä ja nyt, ja jos jotain sattuu, tilanne tulee heti päälle.

-Toki liikennemäärätkin olivat 80-luvulla pienempiä kuin nykyisin.

Moni muukin asia on teiden kunnossapidossa vuosien saatossa muuttunut.

Esimerkiksi alue, jolla työtä on tehty, on pienentynyt. Hoidettavan tieverkon kilometrit ovat vuoroin kasvaneet, vuoroin vähentyneet. Kun parhaimpina vuosina Vainio työkavereineen piti kunnossa yli 1000 tiekilometriä, nyt urakoidaan 400 kilometriä vähemmän.

Toisaalta tutulla alueella on saanut paiskia hommia pitkään. Destia on voittanut kilpailutukset alueen pääteiden kunnossapidosta peräkanaa vuodesta 1998.

-Ja pojat jatkavat työtä vielä, Vainio sanoo.

Niin, Vainio on itse jäämässä eläkkeelle virallisesti lokakuun alusta. Samalla tiimistä lähtee annos kokemusta ja ammattitaitoa. Muita kokeneita konkareita on mukana Destian aluetiimissä vielä pari vuotta, mutta pian edessä on sukupolvenvaihdos.

-Nuoremmat saavat jatkaa, Vainio sanoo.

Nuoremman sukupolven kavereistakin löytyy sekä kokemusta että paikallistuntemusta, joten alueen tiet ovat myös jatkossa hyvissä käsissä.

Miten sitten tieverkostosta huolehditaan tulevaisuudessa? Se Vainiota nimittäin harmittaa, etteivät nykynuoret meinaa löytää alaa.

-Näissä hommissa painottuvat yö- ja viikonloppuvuorot, mikä ei nykyajan nuorisoa kiinnosta. Halutaan toimistohommiin päivätyöhön, Vainio pohtii.

Vainio itse on työssään nauttinut erityisesti tietynlaisesta vapaudesta.

-Kellokortteja ei ole koskaan ollut käytössä. Toki lähdöt ovat olleet sitten minä viikonpäivänä ja vuorokaudenaikana tahansa, Vainio sanoo.

-Itselläkin oli alkuun rytmiin totuttelemista, kun lapset olivat pieniä. Tytöt syntyivät 80-luvun puolivälissä ja kyllä siinä pari–kolme vuotta meni, että lapset olivat monessa reissussa mukana, jos vaimo oli iltavuorossa töissä ja itselle tuli iltapäivällä lähtö.

Kuitenkin teiden kunnossapidosta vastaavat tekevät tärkeää työtä

-Kunnossapitotoimenpiteitä tehdään vaikeissa oloissa talouselämän ja tielläliikkujien hyväksi. Sitä toivoisin, että tätä työtä arvostettaisiin, Vainio sanoo.

Työkuvioiden lisäksi Vainio on tullut tutuksi myös Tammelan kunnallispolitiikasta.

-Liian pitkään on tämäkin homma kestänyt, vuodesta 1971 kunnallisessa päätöksenteossa mukana ollut Vainio sanoo virnistäen.

-Mukaan lähtöni on suvun perintöä. Isä ja isoisä olivat hekin aikoinaan kunnanvaltuustossa. Minuun tämä ketju kyllä jääkin, sillä tytöt eivät ole yhtään kiinnostuneita kunnallispolitiikasta enkä heitä ole kyllä yhtään pakottanut mukaan lähtemäänkään.

Kunnallispolitiikassakin moni asia on vuosikymmenten saatossa muuttunut.

-Kunnilla ei ole nykyaikana helppoa. On vain niukkuutta ja säästöjä, kuten viimeisen vuoden aikana olemme kouluverkkokeskustelussa nähneet, Vainio toteaa.

Vainio toteaa, että kouluverkoista päättäminen on epäkiitollinen homma, mutta jotain on tehtävä, kun oppilaat vähenevät.

-Mitä teemme, sen aika näyttää. Moni muukin asia on muuttumassa. Kaksi seuraavaa vuotta ovat arvoituksellisia muun muassa sote-päätösten vuoksi. Lopputulemalla voi olla Lounais-Hämeen kannalta suuriakin vaikutuksia.

Kriisipalaveria vaatinut lumimyräkkä ei ole ainoa muisto, mikä pitkältä työuralta on Vainion mieleen jäänyt.

-70-luvun alkupuolella 2-tiellä kokeiltiin suolaamattomuutta. Silloin tulikin kohtalaisen vaikea talvi, ja tietä hiekoitettiin jatkuvasti. Tiehen tuli kauhean syvät urat. Joku pääkaupungin päättäjistä oli sitten ajanut tietä pitkin ja käskenyt ottaa kyltit pois. Me suolasimme tietä, mutta vasta kevät voiteli tien kuntoon. Tuon jälkeen ei yhdelläkään päätiellä ole ollut vastaavaa kokeilua. Nyt suolausta aiotaan vähentää tälläkin alueella.

-Ja kerran meille soitti yksi nainen ja kysyi, että olisiko meillä käytettyä hirvivaroitusmerkkiä. Hän sanoi, että hänen saksalainen poikaystävänsä haluaisi sellaisen matkamuistoksi. Yleensä merkkejä ei kysytä, vaan ne viedään.

Työpäivät ovat siis olleet hyvin vaihtelevia, mutta nyt Vainion päivätyöt on tehty. Eläkepäiville riittää puuhaa ”harrastefirma” Pohjois-Tammelan Vesihuolto oy:n parissa sekä isoisän roolissa. FL

 

Uusimmat

Näkoislehti

23.9.2020

Fingerpori

comic