Lounais-Häme

A.W. Wahren ja kaksi Emilietä

Toistuvat katovuodet olivat ajaneet maamme nälänhädän kurimukseen. Kuhalankosken partaalle noussut Axel Wilhelm Wahrenin tehdasyhdyskunta muodosti kuitenkin kurimuksen keskellä poikkeuksen.

-Kun muualla nähtiin nälkää, Wahrenilla tehtiin jopa ylitöitä ja palkatkin työntekijöille maksettiin, summaa asiaan viimeksi näytelmäkäsikirjoittajana syventynyt Pertti Munck.

Omalla tavallaan katovuodet Kuhalankosken rannallekin vaikutuksensa ulottivat.

-Myöskin meillä on kurjat olot, mutta koetamme antaa jokaiselle työhön kykenevälle jotakin tehtävää ja maksamme palkan jauhoilla ja suolalla, Munck kuvaa tilannetta tehtaanpatruuna Wahrenia esittävälle Osmo Jaakkolalle kirjoittamassaan repliikissä.

 

A.W. Wahrenin elämään jo entuudestaankin eri yhteyksissä perehtyneen Munckin Axel ja Emiliet -näytelmässä eletään syksyä 1867. Muutaman vuoden päälle viisikymppiseksi ehättänyt patruuna on perustanut paikkakunnalle 20 vuotta aikaisemmin kehräämön ja kolmetoista vuotta sitten kutomon. Hän paitsi hallitsee yhdyskuntaansa, myös pitää siitä huolta kokonaisvaltaisesti.

Omaa helpotustaan suuriin katovuosiin tuo tehdasyhdyskunnassa hallitsijapatruunan edistyksellisyys myös laajoiksi kasvaneiden maatilustensa hoidossa.

-Wahren toi viljaa Venäjältä, minkä lisäksi hänen omat viljelmänsä tuottivat kehittyneiden menetelmien, muun muassa vuoroviljelyn ansiosta parempia satoja kuin Suomessa yleisesti.

 

Axel ja Emiliet -näytelmä teetti Pertti Munckilla viisivuotisen työjakson siten, että projekti oli läsnä muiden tehtävien ohella loppua kohti omistautumisvaatimustaan kiristäen.

Alkujaan idea virisi liikkeelle elokuvakäsikirjoituksena. Sen ajatuksen myös näytelmän ohjauksesta huolehtiva Munck toteaa hautautuneen useammankin tekijän summana. Aihe jäi kuitenkin kytemään tarkentuen luonteeltaan intiimiksi kamarinäytelmäksi. Aluksi esitysmiljööksi kaavailtiin Forssan teatterin PikkuSpot-näyttämöä.

-Aika pian selvisi kuitenkin, että kyllä tämä tänne isoon saliin kuuluu. Muun muassa pääsylippujen ennakkokysyntä on vahvistanut ratkaisun oikeaksi, Munck toteaa.

Näytelmän henkilögalleriaan kuuluu Axel Wilhelm Wahrenin lisäksi kaksi Emilietä. Heistä toinen on tehtaanpatruunan puoliso tulkkinaan Tarja Söyring ja toinen Anne Kinoksen tulkitsema tehtaanpatruunan sisar. Tapahtumat käynnistyvät estradilla, kun Wahren palaa syksyllä 1867 pitkältä työmatkalta kotiinsa terveisiä Lontoon sumusta toivottaen.

Liikemiehen muutenkin monivivahteinen arki saa lisäväriä Tukholmasta tulevan sisar-Emilien vierailusta nostaen pintaan henkilöiden välisiä jännitteitä. Juonnetta näytelmään tuovat myös Wahrenin kaksi tapahtumavuonna 1867 syntynyttä lastenlasta ristiäisvalmisteluineen.

 

Pertti Munck luonnehtii oman näytelmän ohjaamista yli 50-vuotisen teatteripolkunsa täyttymykseksi. Määritelmää täydentävänä seikkana hän toteaa saaneen mukaansa heti alun perin ajattelemansa näyttelijät.

-Tiesin jo vuorosanoja kirjoittaessani, kenelle niitä kirjoitan, hän huomauttaa.

Osmo Jaakkolan esittämälle Axelille kuuluu näytelmässä selkeä pääroolinsa. Muun muassa Ypäjän musiikkiteatterin kantaviin voimiin lukeutuva, unohtumattomista roolisuorituksistaan tutuksi tullut konkari suhtautuu tehtaanpatruunan osaansa nöyrää kunnioitusta tuntien.

-Kyllä tämä, jossa on sisäistettävä itsensä Wahrenin kaltaiseksi henkilöksi, josta tiedetään niin paljon kuin hänestä tiedetään, on vaativimpia paikkoja yli 30-vuotisella näyttämöurallani, Osmo Jaakkola kiteyttää.

 

Munck muistuttaa myös lavastuksesta, valaistuksesta ja muusta tekniikasta vastaavan laitosmiesporukan asettuneen Kimmo Ketola nokkamiehenään Axel ja Emiliet -näytelmässä paljon vartijaksi.

-Pitää esimerkiksi muistaa, että tässä eletään aikaa, jolloin sähköä ei ollut vielä olemassa. Se lisää ratkaisevasti valaistukselle asetettavia vaatimuksia ja on otettava huomioon myös kalustuksessa huoneen tapeteista alkaen.

Näytelmän paikallisuutta korostaviin piirteisiin kuuluu forssalaisen kulttuurihahmon Väinö Lukanderin säveltämä Surumarssi. Siitä kuullaan Seppo Lukanderin sovittamia teemoja rouva Wahrenia esittävän Tarja Söyringin pianolla soittamana sekä äänitteenä, jolla soittaa nuori viulistilupaus Josefiina Pöllänen.

Forssan Teatteri juhlistaa Axel ja Emiliet -näytelmällä 100-vuotiasta Suomea.

 

Axel ja Emiliet-näytelmä saa ensi-iltansa Forssan teatterissa lauantaina 14.10. Näytökset jatkuvat 25.11. asti.

 

Fingerpori

comic