Lounais-Häme

Äänen epäpuhtaudesta rikollisuuden ihannointiin

Niilo Tarvajärven ääni kaikuu Forssan kirjastotalon täpötäydessä Brander-salissa. Jake Nymanin Kielletyt levyt -kirjallisuusillan yleisö eläytyy tilanteeseen, jossa Tarvajärvi vedättää Yleisradion entistä pääjohtajaa Hella Wuolijokea. Wuolijoki oli Metsäradion musiikkiin kyllästyttyään rikkonut Hiski Salomaan Lännen lokari -levyn, ja nyt Tarvajärvi antoi Wuolijoelle tilaisuuden rikkoa toisen kopion levystä. Wuolijoki murskasi levyn, ja Tarvajärvi paljasti, ettei levy ollutkaan Lännen lokari.

-Lännen lokari oli sodan jälkeen ensimmäinen kielletty levy Yleisradiossa. 1950-luvulla kaikki uutuuslevyt kulkivat yhtiön ostoraadin kautta. Suurin osa raadista oli klassisen musiikin toimittajia, ja olipa siellä yksi kirkkomusiikin toimittajakin, Jake Nyman kertoo.

-Äänen puhtauden arviointi oli tuolloin vielä arvossaan. 1960-luvulla radikalisoituminen toi uudenlaisia lauluntekijöitä, eikä Irwinin, Simo Salmisen tai Junnu Vainion tuotantoa oikein voinut enää arvioida äänen puhtauden kriteereillä.

 

Nyman käy läpi Kielletyt levyt -kirjassaan musiikin sensuuria Suomen lisäksi muun muassa natsi-Saksassa ja Yhdysvalloissa. Forssan kirjallisuusillan polttopisteessä oli Suomi.

-Kuvittelin aluksi käyväni koko maailman musiikkisensuurin läpi, mutta tehtävä osoittautui aika nopeasti mahdottomaksi. Tätäkin aineistoa varten piti opiskella musiikin lisäksi runsaasti historiaa.

Suomessa musiikkia on erityisen pontevasti sensuroinut Yleisradio.

Äänilevystöllä ei ollut valtaa kieltää levyjen soittamista, joten se lähetti arveluttavat tapaukset kuunneltavaksi Yleisradion pääjohtajalle, joka antoi lausuntonsa.

-Usein pääjohtaja kirjoitti levyyn käsin esimerkiksi, että täyttä roskaahan tämä on mutta soitettakoon silti vapaasti.

 

Musiikkisensuurin historiasta löytyy eriskummallisia tapauksia.

-Simon ja Speden kappaletta Keltainen jäänsärkijä sai soittaa muuten vapaasti, mutta jäänsärkijälakon aikana sensuuri iski.

Sensuurin aikakausi päättyi Yleisradiossa vuonna 1972, minkä jälkeen musiikin soittaminen on ollut toimittajan vastuulla.

Ulkopuoliset tahot ovat puuttuneet usein Yleisradion esittämään musiikkiin.

Kun lauluyhtye Tsizoit esitti laulun Rajan kasvatti ohjelmassa Viihdettä varttuneille, tasavallan presidentti Urho Kekkonen kimpaantui Karjala-kaipuuta ilmaisevista sanoista ja soitti Yleisradion pääjohtaja Eino S. Revolle. Kekkonen kysyi, oliko levy tehty ennen sotia vai sotien jälkeen. Kekkosen mukaan sotien jälkeinen sanoitus olisi tarkoittanut ulkopoliittista skandaalia. Levy oli vuodelta 1972, joten Repo haukkui puolestaan ohjelman tekijät. Levyssä on edelleen tarra, joka varoittaa sisällön ulkopoliittisesta arveluttavuudesta.

 

Eniten Suomessa sensuroitu laulaja on Irwin Goodman. Yleisradio asetti soittokieltoon muun muassa kappaleet Ei tippa tapa, Työmiehen lauantai ja Autolla Kanarian saarille, joka kertoo rattijuopumustuomion suorittamisesta Seutulan lentokenttätyömaalla.

-Irwin ja hänen laulujaan sanoittanut Vexi Salmi käyttivät kielletyn hedelmän houkuttelevuutta hyväkseen. Lauluihin lisättiin sanoja, joiden arveltiin johtavan sensurointiin ja sitä kautta suurempaan suosioon, Nyman kertoo.

-Yhdessä Irwinin levyn kannessa on jopa maininta siitä, että sitä voi käyttää Ylessä pannunalusena, jos sitä ei voi soittaa. Kieltohan siitä tuli, ja perusteluna oli oletetun esitysrajoituksen käyttäminen levyn mainostuksessa.

 

M. A. Nummisen levyjä on myös päätynyt usein kiellettyjen listalle. Numminen on yhdessä Pedro Hietasen kanssa pitänyt kiellettyjen levyjen konsertteja, joissa hän kertoo myös yhteiskunnallisten olojen muuttumisesta.

Nummisen kappale Mitä nuoren aviomiehen on syytä muistaa joutui aikoinaan heti soittokieltoon samoin kuin Naiseni kanssa eduskuntatalon puistossa, joka oli ohjelmaneuvoston mielestä eduskunnan vastainen ja alkoholimyönteinen.

-Hassuinta oli, että samaa tekstiä voi kyllä esittää yhdessä paikassa muttei toisessa. Numminen lauloi suoraan lakitekstiä kappaleessaan Laulu epäsiveellisten julkaisujen levittämisen ehkäisemisestä.

Yleisradio keskittyi kotimaisen musiikin sensuuriin. Serge Gainsbourgin Je t’aime… moi non plus koki kuitenkin Suomessa saman kohtalon kuin monessa muussa maassa. Kappaletta pidettiin liian rohkeana Suomen lisäksi ainakin Italiassa, Ruotsissa ja Espanjassa.

-Ranskassa radio sai soittaa kappaletta vasta yhdentoista jälkeen illalla, Nyman hymähtää.

 

Kielletyt levyt ovat kiehtoneet Jake Nymania jo vuodesta 1992 saakka. Hän on kuitenkin onnellinen siitä, että tarttui aiheeseen kunnolla vasta nyt.

-Kirjoitusprosessin aikana löytyi Ylen johdon ja äänilevystön sensuurikirjeenvaihtoa löytyi, kun arkistotoimittaja jäi eläkkeelle. Näiden ”salaisten kansioiden” löytyminen oli hienoa.

Jake Nyman ei toimita enää sunnuntain Radio Suomen Popradiota, mutta musiikkitoimittajaa voi edelleen kuulla Yle Radio 1:n Muistojen Bulevardilla keskiviikkoaamuisin. Hän metsästää radiossa myös kadonneita levyjä ja toimittaa teemailtoja.

-Kiertelen luennoimassa nyt etenkin Kielletyt levyt -kirjastani ja uusia suunnitelmiakin on. Sen verran voin paljastaa, että uusi kirja liittyy suomalaiseen populaarimusiikkiin ja sanoituksiin. FL

 

Uusimmat