Lounais-Häme Urjala

Aleksi Ojala oli koulukiusattu yhdeksän vuoden ajan – Kovien kokemusten myötä teinipojasta kasvoi huippu-urheilija

Ojala korostaa sitä, että jos nuori näkee tai kokee itse kiusaamista, on tärkeää puhua siitä aina opettajille ja vanhemmille.
Aleksi Ojalalla on useita henkilökohtaisia Suomen mestaruuksia kävelystä ja hän on edustanut Suomea kaksissa MM-kisoissa ja kaksissa olympialaisissa. Kuva: Lassi Puhtimäki / FL
Aleksi Ojalalla on useita henkilökohtaisia Suomen mestaruuksia kävelystä ja hän on edustanut Suomea kaksissa MM-kisoissa ja kaksissa olympialaisissa. Kuva: Lassi Puhtimäki / FL

Aleksi Ojala kertoo kiusaamisen alkaneen jo ala-asteella, ja se jatkui koko peruskouluajan.

Koulu kyllä yritti tehdä jotakin asian eteen rankaisemalla kiusaajaa, mutta sitten tuli toinen tilalle kostamaan, ja kierre oli loputon. Ojalan vanhemmat ehdottivatkin, ettei koulu puuttuisi kiusaamiseen, koska se ei siihen katkea, vaan pahentaa asiaa.

– Se ei ollut toimiva malli, mutta nähtiin järkeväksi silloin. Minulla oli onneksi hyvät opettajat sekä ala- että yläasteella, eikä päätös ollut väärä tai oikea. Tavallaan se kovetti kestämään, Ojala pohtii.

Ojala korostaa sitä, että jos nuori näkee tai kokee itse kiusaamista, on tärkeää puhua siitä aina opettajille ja vanhemmille. Siitä huolimatta, että saa kantelupukin maineen.

– Se maine on helppo saada, mutta on sen arvoista. Vuosia myöhemmin voi sanoa, että omatunto on hyvä.

Ojala on muutaman kerran käynyt pyydettäessä puhumassa kiusaamisesta kouluissa. Hän arvioi, että se saattaa hetkellisesti auttaakin jotakuta.

Paha olo lenkkipoluille

Kiusaamisen Aleksi Ojala toteaa olevan urheilijauransa alkusyy, se on tehnyt Ojalasta sen, minkälainen hän tänä päivänä on.

– Purin kaiken koulukiusaamisesta aiheutuneen huonon oloni treenaamiseen. Jokaisella on oma tapansa käsitellä tilannetta, joku alkaa lukea paljon, joku toinen voi uppoutua videopeleihin. Jos asiasta ei pysty puhumaan kenellekään, haetaan jokin muu keino, joka tavallaan auttaa pakenemaan, Ojala toteaa.

”Ojala korostaa sitä, että jos nuori näkee tai kokee itse kiusaamista, on tärkeää puhua siitä aina opettajille ja vanhemmille.”

Ensin Ojala alkoi juosta, ja voitti pian Hämeen piirin 3000 metrin mestaruudenkin omien sanojensa mukaan sattumalta. Sittemmin juoksu vaihtui kävelyksi, joka osoittautui oikeaksi lajiksi nuorelle miehelle. Kävelijälegenda Reima Salonen ryhtyi valmentamaan Ojalaa, ja laji vei mennessään.

Toisista olympialaisistaan palannut Ojala toteaa olonsa haikeaksi, kun 50 kilometrin kävely oli nyt viimeistä kertaa arvokisaohjelmassa.

– Se on hieno matka, ja jään kaipaamaan sitä. Virallinen lopetussyy on raha; tv-yhtiöt eivät ole olleet lajista innostuneita, koska se kestää liian kauan eikä yleisö jaksa katsella niin pitkää suoritusta. Arvokisoissa on kuitenkin kävelty 50 kilometriä vuodesta 1980 alkaen, ja perinteisesti suomalaisilla on ollut siinä kovan luokan edustus.

Tokiosta jäi Ojalalle ihan hyväkin olo. Mies tiesi oman kuntonsa ja tavoitteensa, mutta suoritus ei mennyt siten kuin valmentajan kanssa oli suunniteltu. Ojala toteaa, että sekin kuuluu urheiluun.

– Vaikka oma suoritukseni oli kärsimysnäytelmä, yleisö kannusti koko reitin mitalla. Tämä tulee olemaan yksi huippukohta urheilu-urallani, samanlaista tunnelmaa voi kokea vain Ruotsi-ottelussa. Kävelyn arvostus onkin Japanissa erilaista kuin Suomessa. Viisikymppiä on armoton matka, ja japanilaiseen kulttuuriin kuuluu se, että periksi ei anneta.

Oma juoksukouluryhmä

Tokion jälkeen Aleksi Ojala on ollut omaehtoisessa karanteenissa, vaikka urheilijalla kaksi koronarokotetta jo onkin.

– Ei minun ole pakko päästä kauppaan, ja lenkit voi vetää syrjemmällä. Olen aika lailla lukenut kirjoja, näperrellyt jotakin puusta ja viettänyt aikaa bordercolliepentuni seurassa, jonka kanssa olen aloittamassa agilityharrastuksen. Lisäksi yritän olla paras mahdollinen eno siskoni lapsille Oivalle ja Ainolle. Olen edelleen sama maalaispoika kuin ennenkin, Ojala toteaa.

Harrastuksiin kuuluu myös Urjalan Urheilijoiden juoksukouluryhmä.

– Se on sellaista huvin vuoksi kuntoilua ja rentoa meininkiä, jossa nautitaan tekemisestä ja ryhmässä toimimisesta kahden metrin turvavälit huomioiden. On hauskaa, ettei aina tarvitse yksin kuntoilla. FL

Uusimmat

Fingerpori

comic