Lounais-Häme

Alkulinnun huuto kiirii järvenselällä ja kutkuttaa selkäpiitä – Kuikka puhuttelee suomalaisia

Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran Forssan Lehden Kesälehdessä 1.6.2022.
Kuikat viihtyvät niin parina kuin parvinakin. Kuva: Tapio Tuomela

Kuikkaa kuvataan yhdeksi maailman vanhimmiksi lintulajeiksi. Kuikat olivat tiettävästi myös ensimmäisiä lintuja Suomenniemellä viimeisen jääkauden jälkeen.

Kuikka on erinomainen sukeltaja, jolla on sulava muoto ja vahvat räpyläjalat kehon takaosassa. Itse asiassa maalla sulokkuus on kaukana. Kuikka lykkii itsensä maapesään kasvillisuuden suojiin vain metrin päähän rantaviivasta.

Kuikka voi etenkin paetessaan olla veden alla muutamia minuutteja ja edetä jotakin satoja metrejä. Tavalliset saalissukellukset kalojen perässä ovat sentään lyhyempiä pyrähdyksiä.

Siipiään kuikka käyttää vain lentämiseen, ei sukeltamiseen. Luonto on taipunut mestarisukeltajan siipien osalta kompromissiin.

Lyhyet ja kapeat siivet yhdistettynä sukeltajan varteen tietävät sitä, että kuikka saa polkea tosissaan vauhtia vedenpinnasta noustakseen siivilleen. Lentoon päästäkseen kuikka tarvitsee 50–200 metrin ”kiitoradan”. Aina nousu ei edes onnistu.

Rakkain mökkilintumme

Kuikka valittiin vuonna 2010 BirdLifen äänestyksessä suomalaisten rakkaimmaksi mökkilinnuksi.

Kuikan omaa nimeään muistuttava reviirihuuto on tuttu hyvin monelle lounaishämäläisille mökkiläisille ja virkistyskalastajalle. Ääni kantaa veden varassa kauas ja värisyttää sielua.

– Kuikilla on oma reviirinsä. Kahta paria ei mahdu kovin pienelle järvelle, sanoo Lounais-Hämeen Lintuharrastajat ry:n puheenjohtaja Reijo Leino.

Kuikkapariskuntien reviirejä on tyypillisesti noin kilometrin välein. Sosiaalisina lintuina kuikat lyöttäytyvät myös parviin ja kalastavat keskenään.

Kuikat elävät pitkässä parisuhteessa. Omaa rauhaa ne rakastavat, mutta ovat oppineet tulemaan toimeen ihmisen kanssa.

Yli 10 000 pesivää paria

Kuikkia pesii Euroopassa Venäjän ja Pohjoismaiden lisäksi vain Skotlannissa sekä pieniä määriä Baltian maissa ja Valko-Venäjällä. Suomessa pesii yli puolet kaikista EU:n alueen kuikista, mutta Venäjällä kanta on vielä vahvempi.

Suomeen kuikat muuttavat pesimäjärvilleen huhti-toukokuussa jäidenlähdön aikaan. Syysmuutto alkaa elokuussa, on suurimmillaan lokakuussa ja päättyy marraskuun alussa.

Suomen yli muuttaa pääasiassa Suomen- ja Pohjanlahtea pitkin toukokuussa ja syys–lokakuussa myös iso määrä Luoteis-Venäjällä pesiviä yksilöitä.

Pesiviä kuikkapareja on Suomessa arviolta yli 10 000. Pesimättömiä lintuja on kuikkakannasta osapuilleen puolet.

Laji talvehtii Välimeren itäosissa ja Mustallamerellä. Suomessa kuikka pesii karuilla vesillä koko maassa.

Rauhaa pesintään

Kivikkoisilla, runsassaarisilla ja matalilla latvavesillä on yleensä tiheimmät kuikkakannat. Suurien, kalliorantaisten ja syvien selkien äärellä kanta on harvempi.

Kuikka vaatii pesäpaikakseen rauhallisen ja eristyneen sopen saaren tai niemen kärjestä.
Forssan seudulla kuikkajärviä on etenkin Tammelassa ja Somerolla.

Reijo Leino toteaa, että kuikat mielivät pesimispaikoikseen kirkkaampia järvivesiä. Esimerkiksi Kaukjärvi ja Pyhäjärvi Tammelassa ovat liian sameavetisiä.

– Ei Tammelan Pyhäjärvellä kuikkia paljon näy paitsi muuttoaikana lepäilemässä, Leino sanoo.

Ison vesilinnun hitaat kiireet

Kuikka on hitaasti lisääntyvä laji. Kuikka saavuttaa sukukypsyyden ilmeisesti vasta 5–7 vuoden iässä.

Kuikka munii yleensä kaksi munaa. Haudonta kestää touko-kesäkuussa neljä viikkoa.

Kolmen poikasen kuikkapoikueet ovat hyvin harvinaisia.

Sekä koiras että naaras ruokkivat poikasia, jotka varttuvat lentokykyisiksi reilun kahden kuukauden ikäisinä.

Kuikka syö etenkin kaloja, esimerkiksi salakkaa ja särkeä, joita se pyydystää sukeltaen pinnan alla.

Aiemmin kuikkaa vainottiin, koska kalaa syövänä sitä pidettiin vahinkoeläimenä.
Rauhoitun lajin uhkana ovat kalaverkot.

Uusimmat

Fingerpori

comic