Lounais-Häme

Alkuperäinen suomalainen

Vuosi 2017 on satavuotiaan Suomen juhlaa. Juhlinnan kohteena on myös 110-vuotias suomenhevonen, jolla oli suuri vaikutus siihen, että Suomi itsenäistyi, säilyi itsenäisenä toisessa maailmansodassa ja nousi jälleenrakentamisessa jaloilleen.

Suomalaista hevosta on kasvatettu Suomessa satoja vuosia mutta suomenhevosen virallinen rotuhistoria alkaa vuodesta 1907. Tuolloin avattiin suomenhevosen kantakirja.

Kantakirjaus tarkoitti, että Suomessa alettiin jalostaa puhdasrotuista suomenhevosta. Alkuvuosikymmeninä suomenhevoseen sekoittui silti satunnaisesti verta muista roduista.

Suomenhevosen vuosikymmeniin mahtuu nousuja ja laskuja niin hevosmäärissä kuin suosiossa. Tällä hetkellä suomenhevonen nauttii monikäyttöhevosen mainetta.

Forssan Lehti kysyi kolmelta suomenhevostuntijalta, millainen on 110-vuotias suomenhevonen ja miltä alkuperäisrotumme tulevaisuus näyttää.

Vastaajina ovat ratsastusammattilainen Rosali Kivitie Jokioisilta, suomenhevosvalmentaja ja -kasvattaja Esa Heikkinen Ypäjältä sekä Ypäjän Hevosopiston kehittämispäällikkö Päivi Laine.

 

Rosali Kivitie

”Jos lähdetään positiivisista asioista, niin uskon, että suomenhevosella on jatkossa paljon annettavaa hyvinvointialalle, koska se on rotuna rauhallinen ja helposti käsiteltävissä. Pehmeiden arvojen merkitys kasvaa kaiken aikaa.

Ratsuna suomenhevonen on mennyt lyhyessä ajassa huomattavasti eteenpäin. Suomenhevosratsut alkavat olla jo monessa polvessa ratsusukuisia ja ovat eriytyneet ravisukuisista suomenhevosista. Suomenhevosratsu on eritoten liikkeiltään niin erilainen, ettei niistä ole enää ravihevosiksi. Toisin päin verenvaihto vielä onnistuu ja hyvä ravuri voi olla myös hyvä ratsu.

Raviurheilun harrastajana toivoisin, että suomenhevosille tulisi lisää kilpailumahdollisuuksia. Tavisravuria on vaikea saada starttiin, jos hevonen ei ole erityisen hyvä. Huipuille kilpailumahdollisuuksia kyllä riittää.

Ratsuna suomenhevosen arvostus on parantunut ja kilpailuissa suomenhevosia näkee myös ammattiratsastajilla. Se on todella tärkeää, jotta hienosta hevosesta saadaan irti se, mitä on saatavissa.

Olemme nauraneet keskenämme, että jokaisella ratsastajalla pitäisi olla yksi suomenhevonen, jotta mieli pysyy hyvänä. Hyvä suomenhevonen on rehti ja tekee kiltisti sen, mitä pyydetään.”

 

Esa Heikkinen

”Suomenhevosten riittävyydestä on puhuttu paljon mutta missään nimessä en lähtisi sotkemaan suomenhevosta norjalaiseen ja ruotsalaiseen kylmäveriseen. Rotujen sekoittamista ajettiin, kun suomenhevonen ei pärjännyt muille kylmäverisille. Nyt parissa vuodessa tilanne on muuttunut ja rotusekoittajat ovat hiljentyneet.

Meillä on ollut tallissa melkeinpä vain suomenhevosia. Lämminverinen on paljon helpompi, koska niitä on jalostettu ravureiksi kauemmin. Suomenhevosissa on luonnetta laidasta laitaan. On kaikkeen taipuvia, jullikoita ja kuumakalleja. Mutta on suomenhevosravuri mennyt kovasti eteenpäin sinä aikana, mitä minä olen harrastanut. Kun Marimin aloitti, niin 35-ajalla voitti suoranmitalla, nyt samalla ajalla häviäisi suoranmitan. Tiedä sitten, tuodaanko hevoset niin paljon valmiimpina radoille.

Suomenhevosvalmentajana toivoisin, että kilpailumahdollisuuksia olisi enemmän. Jos on useampi kilpaileva suomenhevonen tallissa, niin harvoin niille löytyy lähtöä samoista raveista. Toisaalta kilpailevista suomenhevosista on pulaa. Siihen auttaisi se, että purettaisiin kaikenlaisia rajoitteita lisensseistä alkaen. Suomenhevosilta voitaisiin ihan hyvin poistaa 15 vuoden yläikäraja. Ja ruunille osanotto-oikeus kuninkuusraveihin. Meilläkin on muutama ori, jotka pitäisi ruunata heti, mutta aina sitä ajattelee, jos niillä sittenkin pääsisi kuninkuusraveihin.

Raviurheilun ja suomenhevosen tulevaisuuteen vaikuttaa todella paljon se, kuinka paljon ihmiset totoavat. Peliyhtiöiden yhdistäminen on lyhytaikainen pelastus. Iso firma ei pitkään katsele, jos raviurheilu ei pysty elättämään itse itseään.”

 

Päivi Laine

”Kasvatus on huolenaihe mutta kasvatuksessa on myös mahdollisuuksia.

Ongelmia on tällä hetkellä enemmän ravihevospuolella. Suomenhevosratsujen lukumäärä on pienempi mutta määrän kehitys on vakiintunut ja suomenhevonen on saanut jalansijan ratsuna. Ravureiksi kasvatettavien suomenhevosten määrän väheneminen on sen sijaan vakava huolenaihe. Syyksi on ymmärrettävä yleisen taloustilanteen lisäksi rakenteelliset muutokset. Pienet ja keskikokoiset maatilat ovat kadonneet maaseudulta ja suomenhevosia on perinteisesti kasvatettu pienimuotoisesti maatiloilla kautta Suomen.

Toisaalta jalostus kiinnostaa ja kasvatuksen edistämiseen on herätty laajasti niin hanketasolla kuin koulutuksessakin. Uutta on suositun kimppaomistamisen laajentaminen jo kasvatusvaiheesta alkavaksi. Ravikasvatusta edistäisi myös se, jos palkintorahoja suunnattaisiin lisää nuorille hevosille ja tammoille. Tärkeää olisi saada tammat varsomaan nuorempina, se edistäisi suomenhevosen kehittymistä ravurina.

Oma lukunsa on suomenhevosten sukulinjojen kaventuminen. Usein ajatellaan, että tämä koskee vain ravureita mutta nyt on huomattu, että Eri-Aaronin linja vahvistuu myös ratsuissa eikä Kirppu-linja saa silläkään puolella jalansijaa. Tärkeää on, että sukusiitoksen vaara on tiedostettu. Meilläkin vanhat konkarit katselevat oritta valitessaan heti ensimmäiseksi sukusiitosastetta. Sen tähden en ole kovin huolestunut.

Kasvatus on mielenkiintoista ja palkitsevaa. Jos talossa on hyvät hevoset, totta kai sukua halutaan vaalia ja lisätä. Kannustimena ovat yleensä muut kuin taloudelliset syyt. Hyvä hevonen on kunniakysymys ja aina parempi, jos hevonen on alusta alkaen itse tehty. Silloin hevoseen muodostuu aivan erityinen suhde.” FL

 

Tällainen on suomenhevonen
Suomenhevosen kantakirja perustettiin vuonna 1907. Suomalainen hevonen nähtiin kansakunnan symbolina, ja sen haluttiin säilyvän mahdollisimman puhdasrotuisena.Alkujaan jalostusohjelman ainoat tavoitteet liittyivät ulkonäköön ja erityisesti väritykseen. Tarkoituksena oli poistaa rodusta ”vieraat” piirteet. 1920-luvulla alettiin testata kantakirjaan tarjottavien eläinten suorituskykyä.Kantakirja jakautuu neljään jalostussuuntaan: raskaanpuoleiseen työhevoseen, kevyeen ravuriin, monipuoliseen ratsuhevoseen sekä sopusuhtaiseen pieneen pienhevoseen.Yhteinen rotumääritelmä määrittelee suomenhevosen voimakkaaksi, monipuoliseksi ja miellyttäväluonteiseksi.Rodun keskikorkeus on 155 senttimetriä ja tyypillisin väritys on rautias. Perusvärien (rautias, ruunikko, musta) lisäksi rodun geenipoolissa ovat kimo, voikkovärit, päistärikkö, rabicano ja hopeavärit.20 000Suomen maatalouden koneellistuttua suomenhevoskanta romahti yli 400 000 hevosesta alle 20 000:een. Valtaosa suomenhevosistamme on yhä ravihevosia.Suomenhevonen kuuluu Suomen maatiais- ja alkuperäisrotuihin.

Uusimmat

Näkoislehti

27.9.2020

Fingerpori

comic