Lounais-Häme Forssa

Anna-koira pelasti muistisairaan vanhuksen hengen Forssassa – Mies oli lähtenyt 12 asteen pakkaseen yöpuvussa

"Ihmettelin, miksi Anna pysähtyi, kun en itse nähnyt muuta kuin ryteikön. Kysyin: oletko isä siellä ja isä vastasi, että olen."
Sisko Anttila on kiitollinen Anna-koiralleen, joka pelasti hänen kadonneen isänsä. Kuva: Lassi Puhtimäki
Sisko Anttila on kiitollinen Anna-koiralleen, joka pelasti hänen kadonneen isänsä. Kuva: Lassi Puhtimäki

Sisko Anttilan Anna-koira pelasti muistisairaan vanhuksen hengen Forssassa. Anttilan 87-vuotias ja Alzheimerin tautia sairastava isä katosi perjantain vastaisena yönä Saarelanmäessä. Hän oli lähtenyt yöpuvussaan ja aamutohveleissaan ulos 12 asteen pakkaseen, mutta Anna löysi hänet ripeästi.

– Äitini soitti minulle neljältä yöllä, että isä on kadonnut, Forssan Matkussa asuva Anttila kertoo.

Anttila otti Annan mukaan ja lähti miehensä kanssa ajamaan entiseen kotiinsa Saarelanmäkeen. Paikalle oli myös hälytetty poliisit.

– Annoin perillä Annan haistaa lähtöhajun isän hanskasta. Otin taskulampun ja lähdin kuljettamaan Annaa pitkässä liinassa. Anna lähti ovelta kohti takapihaa, kiersi sen kerran ympäri ja meni portista ulos mäkeen. Anna jatkoi polkua alaspäin ryteikköön, jossa se pysähtyi. Ihmettelin, miksi Anna pysähtyi, kun en itse nähnyt muuta kuin ryteikön. Kysyin: oletko isä siellä ja isä vastasi, että olen, Anttila kertoo.

Ruumiinlämpö oli laskenut 35,6 asteeseen

Anttilan isä löytyi noin parinsadan metrin päästä kotoa, ja Anna löysi hänet noin kymmenessä minuutissa.

– Isä ei osannut sanoa, kuinka kauan hän oli ollut ryteikössä, mutta hän oli todella kiitollinen, että hänet löydettiin. Kaksi poliisia ja mieheni kantoivat isän ryteiköstä pois, ja hänet vietiin ensiapuun sairaalan poliklinikalle lämpöpeittojen alle. Isän ruumiinlämpö oli ehtinyt laskea 35,6 asteeseen, ja hänellä oli haava kankussa. Isä jäi osaamiskeskukseen toipumaan ja tarkkailuun, ja toivottavasti hänelle ei tule kylmettymisestä mitään jälkitauteja, Anttila sanoo.

Anttila arvelee, että ilman Annan nopeaa toimintaa isä ei olisi selvinnyt ulkona pakkasessa kevyissä vaatteissa enää kovinkaan kauan.

– Anna on monirotuinen ja 3-vuotias narttukoira, joka on oma kasvattini. Aloin treenata sen kanssa pelastuskoiran taitoja kahdesti viikossa sen ollessa vajaan vuoden. Anna kouluttautuu parhaillaan pelastuskoiraksi. Sitä ei ole vielä viranomaistarkastettu, mikä vaatii kolme eri koetta. Anna on vasta menossa ensimmäiseen kokeeseen. Isän pelastaminen oli Annalle ensimmäinen tosipaikka, Anttila kertoo.

Anna sai valita itse palkkionsa

Anttila on ollut myös itse mukana Vapaaehtoisessa pelastuspalvelussa Vapepassa, mikä helpotti hänen isänsä etsintöihin lähtemistä. Anttila toimii myös kouluttajana Lounais-Hämeen Pelastuskoirat ry:ssä.

Anna sai heti perjantaina palkkion toiminnastaan. Se sai valita palkkionsa itse paikallisessa lemmikkieläinliikkeessä.

– Anna valitsi kuivattua naudanmahaa, jolla se herkutteli jo liikkeen lattialla ja osa säästettiin kotiin, Anttila kertoo.

Anttilan suunnitelmissa on hakea Annalle sankarikoiran arvonimeä. Kennelliitto myöntää vuosittain loppuvuodesta sankarikoiran arvon koirille, jotka ovat vaikuttaneet merkittävästi siihen, että yksi tai useampi ihmishenki on pelastunut. FL

Lue myös: Koira on metsässä kuin lapsi Linnanmäellä – Forssan seudulla harjoittelee monta nelijalkaista pelastajaa

Uusimmat

Näkoislehti

11.7.2020

Fingerpori

comic