Lounais-Häme

Arvio: Ihmisen osaa pintaa syvemmältä

Salme (Tanja Thomsson) ja tytär (Minna Tiirikainen-James). KUVA: Lassi Puhtimäki

Forssan teatteri: Ihmisen osa 26.10. Kari Hotakaisen alkuperäisteoksesta dramatisoinut Raila Leppäkoski. Ohjaus: Markku Ihamäki. Näytännöt jatkuvat 15.12. asti.

Ensin on taakse jääneistä vuosistaan sisältöä päiviinsä ammentavaan elämänvaiheeseen ehtinyt Salme Malmikunnas Tanja Thomssonin tulkitsemana. Näytelmä saa liikkeelle panevan sysäyksensä, kun hän myy alkumonologissa muistelmansa vielä paikkaansa maailmassa hakevalle kirjailijalle, jota esittää Ida Viljanen.

Kun ympäri käydään ja yhteen lopulta tullaan, joutuu Salme summaamaan, että eihän se ihan sanasta sanaan mennyt niin kuin piti. Ja vetää aivan oikean johtopäätöksen. Tosin vain siltä osin, mikä koskee Kari Hotakaisen kirjoittamien roolihahmojen edesottamuksia.

Mitä sen sijaan tulee itse esitykseen, Forssan teatteri luo Ihmisen osassa syvävaikutteista näyttämötaidetta. Tukevan ponnistuspohjan pintakerrokset puhkaisevalle puhuttelevuudelle luo Kari Hotakaisen teksti, joka ei päästä helpolla sen paremmin tulkitsijoitaan kuin vastaanottajiakaan.

 

Lue myös: Ihmisen osa ei ole helppo – Forssan Teatterin uutuusnäytelmä kertoo oikeasta ja väärästä, yhteiskunnan muutoksista ja kaiken keskellä kipuilevasta perheestä

 

Ihmisen osa edustaa teatteria, joka edellyttää täysaikaista hereillä oloa. Tekstissä kuuluu joka sanalle tarkka aikansa ja paikkansa kaiken yllä salakavalana leijuvaa huumoria myöten. Myös suomalaisnäytelmille tunnusomaisesti väkisin väännetyn makuiset repliikit täyttyvät kerrankin sujuvasti elämältä oikeasti maistuvasta sisällöstä.

Ja mitä Hotakaisen kirjoittamiin roolihahmoihin tulee, pelkän voittokulun merkeissä ei maallisista käänteistään selviä edes tällä kertaa Kimmon roolissa suvereenisti loistava Markus Töhönen.

Mies kehuu kyllä puhuneensa sammakoista prinssejä ja kriiseistä mahdollisuuksia. Mutta samalla kun hän kuvittelee hallitsevansa Audinsa ratissa jopa ilmatilaa ja sen mukana kaikkea muutakin, paukahtaa päälle traagisesti päättyvä selviytymistaistelu.

Salme Malmikunnaksen enemmän tai vähemmän elämän sivuraiteille lipsahtaneista lapsista esimerkiksi Pekka joutuu Ari Lauronen mehukkaana tulkkinaan toteamaan, että aivan putkeen ei mene vaikkapa aterian nauttiminen sen kummemmin hautajaisten kuokkavieraana kuin myyntikonsulentin tiskilläkään.

Sen sijaan itse kunkin pääteltäväksi jää, käykö hänelle paremmin Pirre Bonon esittämän Mirjamin kanssa näytelmää sananmukaisen paljastavasti väliajalle saattelevassa tapaamiskohtauksessa.

Kattavasti onnistuneen roolityöskentelyn ohella onnistuneeksi osoittautuu myös Pentti Heikkilän toteuttama lavastus. Se ei askeesia lähestyvässä minimalismissaan syö, vaan tukee ja antaa yhdessä kokonaisuuteen mallikkaasti istuvan valaistutuksen kera tilaa sekä näytelmän tekstisanomalle että roolisuorituksille.

 

Lue myös: Ihmisen osaan kuuluu myös iloa: ”Kun teemaa ehdotettiin, olin suurin piirtein heti, että wau”

Fingerpori

comic

Uusimmat