Lounais-Häme

Askelmerkkien vastustaja

Karjaalta on reilun puolentoista tunnin ajomatka Forssaan. Sen näyttelijä, ohjaaja Kati Outinen taittaa kolme–neljä kertaa viikossa.

Käynnissä on Forssan teatterin harjoituskausi Variksen veli -näytelmään.

Outinen ohjaa mielellään, mutta nyt eletään hänen lempivuodenaikaansa syksyä. Mieluiten hän olisi metsässä. Ajomatkallakin hän pysähtyi hetkeksi metsään vain katselemaan, kuinka auringonvalo siivilöityy kauniisti sammaleeseen.

Metsässä hän antaa aivoilleen luvan levätä ja työstää asioita. Hän kuljeskelee, marjastaa ja sienestää. Joskus yksin, joskus ystävien seurassa. Metsässä kävelemisen lomassa aivot työskentelevät ja johonkin asiaan syntyy ratkaisu ihan itsestään, tietoisesti ajattelematta.

Outinen ei usko tulosvastuullisuuteen siinä mielessä kuin se liittyy onnistumisen pakkoon. Hän epäilee, että sen vuoksi suomalaiset urheilijatkaan eivät pärjää arvokisoissa. Heille asetetaan liian kovat tavoitteet ja paineet. Luovuudelle ja vapaudelle pitäisi antaa tilaa.

Nyt kuitenkin ollaan Forssassa ja pian alkavat harjoitukset. Forssan teatterintekijät ovat harrastajia. Se ei pelota Outista. Hän on opettanut vuosikausia teatterikorkeakoululaisia, ja lisäksi Kaurismäen leffat ovat täynnä amatöörinäyttelijöitä.

-Taidot ovat kehittymisasteella. Harjoitutan Forssan väkeäkin eri tavalla kuin he ovat tottuneet. Annan paljon vastuuta näyttelijälle, eikä minulla ole valmiita speksejä, että nyt seisot tässä ja sitten kuljet tänne. Harjoituksissa on aina lupa kehittää ja heittää ideoita.

Ammattiteattereissa Outista ahdistaa liian tarkkaan etukäteen määrätyt askelmerkit. Sen vuoksi hän on koko uransa aikana etsinyt työryhmiä, joissa on vapautta.

-Sellainen kutina on, että ohjaaminen kiinnostaa tällä hetkellä näyttelemistä enemmän. Haluan aina työtehtäviä, joissa opin uutta. Ohjaamisesta ja kirjoittamisesta opin. Toisekseen en halua, että rakas asia muuttuu pakkopullaksi.

Forssan teatterin ohjaustyö on Outiselle toinen ohjaus, johon myydään lippuja.

Onko porukalla paineita, kun vetäjänä on Suomen kansainvälisesti menestynein naisnäyttelijä?

-En ole huomannut paineita, mutta vastahan me tutustumme toisiimme. Itsekin olen aloittanut harrastajanäyttelijänä, eikä kukaan ole koskaan valmis.

Lipunmyyntiin on kuitenkin tullut varauksia jo Uudeltamaalta. Outisen nimi kiinnostaa.

Forssaan Outinen tuli, kun Forssan teatteriyhdistyksen puheenjohtaja Keijo Koskimies kysyi, kiinnostaisiko. Toki.

Teatterilla oli jo päätetty näytelmä, joten sitä Outinen ei päässyt itse valitsemaan. Se ei haittaa. Hän on ollut mukana Sirkku Peltolan käsikirjoittaman Variksen veli -näytelmän kantaesityksessä 25 vuotta sitten Kom-teatterissa.

-Luin näytelmän uudestaan ja huomasin, että se on kestänyt hyvin aikaa.

Outinen pitää Peltolan tyylistä, sillä hänellä on vahva oma ääni.

-Suomalaisen teatterin perisynti on mielikuvituksettomuus. Kaiken pitää olla tavallista.

Variksen veli on musta komedia, fantasia arjen oudosta maailmasta. Se kertoo marginaalijoukosta, b-luokan kansalaisista, jotka olettavat, että heitä varten on jossain vielä jotain parempaa.

-Sirkku kirjoittaa pienistä ihmisistä ja hän osaa nousta tavallisuuden yläpuolelle. Se kiehtoo. Sitä paitsi huumori leikkaa omaani.

Variksen veljessä henkilöhahmot ovat rakastettavia, vaikkakin ihan hönttejä. He ovat ymmärrettäviä, vaikka tekevätkin vääriä päätöksiä.

Ennen Forssan projektia Outinen käsikirjoitti, ohjasi ja näytteli monologin Niin kauas kuin omat siivet kantaa, jonka kanssa hän on kiertänyt esimerkiksi hoivakodeissa. Nyt hän tekee monologista teatteriversion Teatteri Jurkkaan. Esitys kertoo muistisairaudesta ja siitä millaisia muutoksia se tuo elämään.

-Muutoksen äärellä meistä on jokainen tavalla tai toisella jossain vaiheessa elämää. Monologissa muutosta kuvataan muistisairauden kautta, mutta muutos voisi olla mikä tahansa.

Outista kiinnostaa tällä hetkellä paitsi muutos, myös minuus. Hän kertoo esimerkin sosiaalisesta mediasta. Outisen mielestä Facebook on keski-ikäisten temmellyskenttä, jossa jokainen haluaa vaikuttaa paremmalta kuin on.

Kun Outisen professuuri loppui, hän tutki työpaikkailmoituksia. Niissä etsitään jumalia, jotka osaavat ja tietävät kaiken. Ehtona tietenkin on virkeä ja pirteä kuva, joka leviää henkilöstä myös sosiaalisessa mediassa.

Outinen ei kuitenkaan usko työnantajiin, jotka katsovat somesta, millainen henkilö hakee paikkaa.

-Ihmiset joutuvat kehittelemään sosiaalisessa mediassa itselleen roolin. Monessa ammatissa siitä ei kuitenkaan ole mitään hyötyä.

Outisella oli kymmenen vuoden professuuri Teatterikorkeakoulussa. Sinä aikana hän joka kuukausi hämmästeli säännöllisesti 15. päivä tilille ilmestyvää palkkaa. Nyt Outinen on jälleen pätkätyöläinen, freelancer.

-Joulukuusta alkaen ei ole mitään hajua, mitä teen.

1990-luvulla Outinen haaveili, että freelancer-näyttelijöiden tilanne paranisi. Outinen nauraa, että freelancereiden joukkoon on liittynyt enemmän sakkia kuin koskaan, ja tilanne on vain heikentynyt.

-Työnantajat kiertävät tylysti lakisääteisiä työnantajan sivukuluja ja muita maksuja. He eivät halua maksaa palkkaa vaan kaiken laskulla, jolloin he välttelevät vastuutaan.

Kati Outinen sotketaan usein Aki Kaurismäen elokuvien roolihahmoon, joka on vähäeleinen, popliinitakkiin pukeutuva hiljainen nainen.

-Oikeasti olen kiva, nauraa Outinen.

Hän nauttii puolitoistavuotiaasta lapsenlapsestaan ja elämän ihmettelystä. Hän odottaa, että saisi sen verran rahaa, että voisi korjauttaa fillarinsa pyöräilykuntoon. Hän nauttii syksyn väreistä. Ja hän odottaa, mitä porukka Forssassa saa aikaiseksi.

Yhä useammin Outinen pysäytetään kadulla ja hänelle tullaan juttelemaan. Niin käy myös kahvilassa Forssassa.

-Se on kivaa. Eräskin nainen tuli kertomaan, kuinka hänellä oli ollut vaikeaa ja nyt hän voi taas hyvin. Minuun luotetaan. Se on hienoa. FL

Kati Outinen
Näyttelijä.Syntynyt 17. elokuuta 1961.Asuu Karjaalla ja Helsingissä.Yksi tytär ja lapsenlapsi.Näytellyt useita päärooleja Aki Kaurismäen elokuvissa sekä useissa televisiosarjoissa.Käsikirjoittanut Salatut elämät -sarjaa.Työskenteli Teatterikorkeakoulun näyttelijäntyön professorina 2002–2013..Palkittu näyttelijä. Mm. Mies vailla menneisyyttä -elokuvasta Kati Outinen palkittiin Cannesin elokuvajuhlilla vuonna 2002. Palkittu myös parhaasta naispääosasta kolmesti Jussi-patsaalla. NOPEATRentoudun: lenkillä, metsässä, lukemalla.Mitä luet? Kaikkea, mutta inhoan naisten kirjallisuuskäsitettä, jossa naisen elämäntehtävä on jahdata rikasta miestä. Tuulen viemää on päältä katsoen tällainen, mutta se on hieno, koska se sisältää niin paljon kaikkea muutakin, ja siksi se on klassikko.Mitä olet oppinut Aki Kaurismäeltä? Todella paljon, mutta enemmän olemme oppineet yhdessä. Ainakin tinkimättömyyttä ja uskoa siihen, että taiteilijan pitää tehdä sitä, mitä itse pitää tärkeänä.

Uusimmat

Näkoislehti

22.9.2020

Fingerpori

comic