Lounais-Häme Forssa

Asta Ranttila sai ystävän Punaisen Ristin kautta, vaikkei uskonut voivansa ystävystyä yhtäkkiä

Asta Ranttilan ja Pirjo Segerstedtin ystävyys syntyi onnellisten tähtien alla.
Pirjo Segerstedt ja Asta Ranttila "laboratoriossaan". Keittiön työtason äärellä nautitaan herkut ja rupatellaan kaiken maailman asiat. Kuva: Lassi Puhtimäki

– En tiedä toista maailmassa, joka olisi niin kuin sinä, sanoo forssalainen Asta Ranttila tyytyväisenä.

Hänen kehunsa kohteena on Pirjo Segerstedt, josta tuli Ranttilan ystävä viime vuoden toukokuussa. Tuli, vaikka mahdollisuus ystävystyä nopeasti hiukan epäilytti etukäteen.

– Ystävyys on pitkän työn tulos, ajattelin. Ei ystävää voi noin saada, kertoo Ranttila pohtineensa.

Pohdiskelun pontimena oli viime keväänä postiluukusta pudonnut Punaisen Ristin A4-kokoinen lappu, jossa kysyttiin, Haluatko ystävän?

– Soitin saman tien Olli Salolle, Olli soitti Pirjolle ja Pirjo tuli käymään, Asta Ranttila muistelee.

Myöhemminkin Ranttilaa vielä epäilytti, voiko niin hyvän ystävän löytyminen olla tottakaan.

– Soitin Ollille, onko Pirjo sanonut, ettei jaksa minun kanssani. Olli sanoi, että ei hätää, Pirjo on sanonut, että hyvin menee.

Pirjo Segerstedt kävi Punaisen Ristin ystäväkurssin Humppilassa viime vuoden helmikuussa.

– Olin jäänyt tammikuussa eläkkeelle. Minulla oli ystävä jo työelämässä ollessani, mutta kun hän nukkui pois, en ollut ottanut uutta, kertoo Segerstedt.

Alussa Ranttilan ja Segerstedtin ystävätapaaminen oli tiistaisin. Samana päivänä tulivat Ranttilan ruuat kauppakassipalvelun kautta. Naiset hoksasivat, että viikkoon tulee toimintaa useammalle päivälle, kun vaihdetaan tapaaminen torstaiksi, toiseen toripäivään.

– Tapaamiset ovat olleet hyvin leppoisia alusta asti. Hauskoja tilanteita tulee puolin ja toisin, kun välillä etsimme puhelinta, avaimia tai kampaa, he nauravat arjen pieniä sattumuksia.

Yksinäisyys koskettaa kaikkia ikäryhmiä

Nyt naiset ovat tavanneet lähes vuoden melkein joka torstai. Talvisaikaan he viettävät aikaa Ranttilan kotona, koska rollaattorin kanssa liikkuminen kinosten keskellä on liki mahdotonta.

Kesällä ja pitkälle syksyyn he ulkoilivat. Forssan tori on aivan Ranttilan kodin naapurissa, joten sinne parivaljakko suunnisti ostoksille ja ihmisiä katsomaan.

– Ja Ankkalammin puistossa söimme monet jäätelötötteröt, Pirjo Segerstedt kertoo.

Torikäynnit olivat mukavaa vaihtelua asunnossaan enimmän aikaa oleskelevan Ranttilan viikkoihin. Vaihtelua toripäivä toi myös aterioihin, sieltä kun mukaan tarttui tuoretta kalaa ja perunoita.

Asta Ranttila (oik.) ei etukäteen olisi uskonut, että ystävän voi löytää postiluukusta kolahtaneen lapun kautta. Pirjo Segerstedt tuntui kuitenkin tosi ystävältä melkein heti.

Ohjelmaksi ystävätapaamisilla riittää rupattelu ja vaikkapa kahvittelu. Pirjo Segerstedt auttaa mielellään pienissä askareissa, esimerkiksi pukeutumisessa.

– Keittiön pöydän Pirjo pyyhkii, minulla kun tuo näkö on vähän huono, enkä aina huomaa, Ranttila huomauttaa.

Yhteinen sävel löytyi alussa nopeasti, ja nyt ystävyksillä on jo omat juttunsa.

– Tässä on tämä meidän laboratoriomme. Tässä me kökötämme, naiset istahtavat keittiön työtason viereen syömään keksejä ja hörppimään Pirjon mukanaan tuomaa kotitekoista mehua.

Ystävyys antaa molemmille naisille paljon. Tapaamiset ovat odotettuja, ja jos niihin tulee tauko, kumpikin kaipaa seuraavaa kohtaamista.

– Aina ei välttämättä mene näin hienosti. Jonkun kanssa tapaaminen saattaisi jäädä yhteen tai kahteen, meillä meni alusta asti hienosti, Asta Ranttila kiittelee.

– Tässä on kysymys myös luottamuksesta. On aika iso kynnys päästää vieras ihminen omaan kotiin, Pirjo Segerstedt sanoo. FL

Fingerpori

comic

Uusimmat