Lounais-Häme Tammela

Digiajan nuoret menivät metsään – ja unohtivat tabletit ja kännykät

Niin hauskaa viidesluokkalaisilla metsäpäivässä oli.
Anton Stüzle ohjasi oikeaoppista jousiammuntaa. Matias Stepanoff ja Tiina Kinnunen ampuivat kuin Robin Hood ja Urhea-elokuvan Merida.

Tammelan koulukeskuksen 5AB-luokan aamu aukeni eri lailla kuin tavallisesti. Luontoliikuntaan ja retkeilyyn tutustuminen starttasi Eerikkilän Urheiluopistolta E. Challenge -seikkailulla.

– Haasteessa oli eri rasteja, esimerkiksi kasvintunnistusrasti. Kun tunnistat kolme kasvia, saat koodin, millä saat laatikon auki. Sen sisällä on GPS, jolla pääset seuraavalle rastille, Loimunalle-yrityksen Joni Hernberg opastaa.

Sitten oli vuorossa matka veden yli SUP-laudoilla. Hämeen luontokeskuksella kokeiltiin fatbike-pyöräilyä, metsäsirkusta, jousiammuntaa ja ns. ponikuiskausta.

Illalla Liesjärven kansallispuistossa opetellaan retkeilytaitoja, saunotaan, uidaan ja melotaan.

– Opettelemme, miten etsitään hyvä telttapaikka ja sitten kasaamme teltat yhdessä. Sitten lapset pääsevät kokkailemaan lettuja ulkona, kertoo Luonto lisää liikuntaa -hankkeen suunnittelija Minna Jokinen Metsähallituksesta.

– Myös oikeaoppista nuotion sytytystä ei ehkä näinä päivinä opeteta lapsille niin paljon. Jo oppimisympäristönä luonto on minusta aivan huikea, Hernberg ylistää.

Kuten Luonto lisää liikuntaa -hankkeen järjestäjät kertovat, 2000-luvulla syntyneet lapset ja nuoret ovat tottuneet digiteknologiaan. Samaan aikaan heidän yhteytensä luontoon koetaan vähentyneen. 75 prosenttia nuorista liikkuu myös vähemmän kuin suosituksen mukaisen tunnin päivässä.

Silti luontokuvia jaetaan ahkerasti sosiaalisessa mediassa ja erilaisin välinein tehtävä liikunta on yhä suositumpaa. Hankkeen päätavoitteena onkin lisätä luonnossa liikkumista, edistäen näin lasten ja nuorten terveyttä ja hyvinvointia.

Elsa Kivelä, Seela Virtanen, Vilma Nurmisto ja Iitu Kujansuu pohtivat, mikä metsässä on niin kiehtovaa.

– Ehkä se, että siellä on rauhallista ja siellä voi vaan olla. Ei tarvitse katsoa kelloa tai välittää mistään muusta, Seela puntaroi.

– Musta kivaa on myös liikkuminen ja telttailu. Olen joskus telttaillut isän kanssa ja partioleirillä, Elsa lisää.

Yön nukkuminen ulkosalla teltassa ei jännitä. Tai ehkä vain vähäsen.

– En tiedä, mikä siinä pelottaa, se on vaan jännää. Vilma sanoo.

– Mun ei ole tehnyt mieli katsoa kännykkää koko päivänä ollenkaan, Seela jatkaa. Muut ovat samaa mieltä.

– Ehkä vain kerran kelloa katsoakseen. Oli niin paljon kivaa tekemistä.

Ponirastilla valloittaa kahtakymmentä ikävuotta lähestyvä shettis Wallu the Warrior. Sekä Wallu että sen poika Elmeri ovat molemmat hyväkäytöksisiä herrasmiespappoja. .

– Molemmat ovat kiinnostuneita ihmisistä ja suhtautuvat rauhallisesti lapsien lähestymiseen, kertoo Kristiina Liinaharja Vekkilän Museotilalta.

Wallu ja Elmeri opettavat Liinaharjan kanssa kommunikointia eläimen kanssa. Ponin selkään ei mennä, vaan silitetään ja halataan. Tunnetaan, onko se pelokas vai vastaanottavainen.

– Tämä on eläinavusteista toimintaa, jossa on mukana myös ympäristökasvatusajatus: opitaan, mitä kaikkea kivaa ponin kanssa voi tehdä ja millä ehdoilla. Hevonen ei opi puhumaan ihmistä, mutta me voimme oppia puhumaan hevosta. FL

Uusimmat