Lounais-Häme

E. Rehn: "Presidentti Bush irrotti solmioneulansa ja pyysi antamaan sen Koivistolle"

– Tämä on yhden aikakauden päättyminen.

Mauno Koivisto

oli minun presidenttini, sillä hän nimitti minut ensin

Harri Holkerin

ja sitten

Esko Ahon

hallitukseen, muistelee

Elisabeth Rehn.

Rkp:n pitkäaikainen kansanedustaja toimi puolustusministerinä dramaattisina vuosina 1990-95.

– Neuvostoliiton romahtaminen, Hornet-kaupat ja muut tuonkaltaiset tapahtumat. Paljon joutui laskemaan hänen tukensa varaan.

Rehnin mukaan yhteistyö presidentin kanssa sujui erittäin hyvin, poikkeuksena heidän erimielisyytensä Balkanin pakolaisten tilanteesta.

– Silloin presidentti ja ulkoministeri

Väyrynen

hyvin voimakkaasti halusivat että meillä olisi viisumipakko. Otin asiasta selvää UNHCR:stä, ja olin itse ajatusta vastaan. Tämä oli kai loma-aikaa, sillä olin asian esittelijänä, ”pääministerinä”, Rehn kertoo.

– Tästä ei presidentti pitänyt. Väyrynen kutsuttiin esittelemään asia, minä esitin eriävän mielipiteeni, ja sen jälkeen presidentillä ja minulla oli hieman viileää kanssakäymistä, mutta sekin meni ohi.

Muutoin

presidentti suhtautui puolustusministeriin erittäin ystävällisesti ja ymmärtäväisesti.

– Silloin kun en ollut temppuillut, hän naurahtaa.

Tärkeää oli Koiviston tuki eritoten silloin, kun Rehnillä oli vaikeuksia Väyrysen kanssa.

– Kaipasinkin tukea ja Koivisto kehotti, että jos on kyse hankalasta puheesta tai muusta vastaavasta, niin hän katsoo sen läpi mielellään. Kerran olin virallisella vierailulla Ruotsissa, jossa korostin pohjoismaista yhteistyötä. Siitä tuli jonkinlainen mekkala, mutta Koivisto oli nähnyt puheen ennen kuin pidin. Harmittaa, että en löydä nyt sitä lappusta, sillä Koivisto lähetti aika ruttuisella ruutupaperilla viestin, jonka mukaan puhe oli hänen puolestaan ok.

Rehn arvostaa myös sitä, että eläkevuosinaan Koivisto tiedusteli Rehniltä usein Balkanin tilanteesta, jos he sattuivat tapaamaan jossakin.

– Sitäpaitsi he [Mauno ja

Tellervo Koivisto

] olivat niin erinomainen pariskunta. Olin Unicefin hallituksessa ja puheenjohtajana, kun rouva Koivisto oli presidentin puolisona Unicefin suojelija. Heidän kuiva huumorinsa ja rakastava piikittelynsä olivat hyväksi myös presidentille presidenttinä.

Oma lukunsa

olivat presidentin erinomaiset ulkosuhteet. Kerran Rehn oli kutsuttu Göteborgiin puhumaan seminaariin, johon otti osaa muun muassa presidentti

George Bush

(vanhempi).

– En tuntenut Bushia, mutta kun hän ymmärsi minun olevan Suomesta, hän kysyi: ”Kuinka rakas ystäväni presidentti Koivisto voi?” Kerroin, että olen juuri hallituksen kanssa menossa hänen 70-vuotispäivälounaalleen, lähetänkö terveisiä? Bush löysi käyntikorttinsa ja kirjoitti siihen onnittelunsa, repäisi sitten kravatistaan solmioneulan ja pyysi lähettämään ne Koivistolle.

– Siinä solmioneulassa sattui vielä olemaan kastikeläikkä, mutta minä pesin sen pois. Koivisto ilahtui kovasti.

Vuoden 1988 presidentinvaaleissa osa rkp:n kansanedustajista, Rehn mukaanlukien, menivät Holkerin taakse. Kun Koivisto valittiin toiselle presidenttikaudelleen, hän kutsui edustajat presidentinlinnaan riippumatta siitä, kuka oli kannattanut häntä.

– Se on hieno piirre, jota ei valitettavasti ole kaikilla. Moni on pitkävihainen. Oikein aidosti häntä on ikävä, ja aina kun ajan Tähtelän [presidenttiparin kesäpaikka] tienristeyksen ohi, ajattelen Koivistoja.

Uusimmat

Fingerpori

comic

Näkoislehti