Lounais-Häme

Ei ainaista nurinaa - nyt kiitetään oikein olan takaa

Helena Niinimaa avautui joulun alla Ypäjä-nimisessä Facebook-ryhmässä. Mutta ei, kirjoitus ei ollut tulikivenkatkuista kiukkua, vaan sydämellistä kiitosta.

Joulun taika ylsi laajemminkin sosiaaliseen mediaan. Forssan Lehti tutustui kolmeen kiitostarinaan.

 

Helena Niinimaa käy viikoittain pari–kolme kertaa Ypäjän palvelukeskuksessa tapaamassa miestään Mattia. Niinimaan ei tarvitse pelätä, että laitoshoidossa oleva rakas joutuisi makaamaan päiväkaudet pissat vaipoissa tai likaisena ilman suihkua.

-Olen syksyn ajan seurannut tyttöjen touhuja ja ei voi kuin ihmetellä. Itse en pystyisi hoitajan työhön.

Niinimaa muistelee, kuinka miehen kanssa tuli kotona kinaa varsinkin ennen muistihäiriödiagnoosia.

-Matti jankkasi samoja asioita ja riidan puolellehan se usein meni. Hoitajat osaavat käsitellä asiakkaita ja saavat kaiken näyttämään vaivattomalta.

-Eikä voi oikein edes puhua asiakkaista, osastolla kaikki tuntuvat niin tasa-arvoisilta. Koko porukka on kuin yhtä suurta perhettä.

 

Niinimaan kiitokset oli huomattu Ypäjän palvelukeskuksessa, ja hoitajat olivat tykänneet postauksesta. Facebookiin kuulumattomille kiitos kulkeutui puskaradion kautta.

-Mietittiin, uskaltaako töihin liittyviä asioita kommentoida julkisesti, joten päätimme tykätä. Kiitokset lämmittivät ja Helenan viestistä on puhuttu työkavereiden kanssa, Saara Männikkö toteaa.

-Mukava joululahja. Tulee tunne, että työtämme arvostetaan ja teemme asioita oikein, Armi Ojala ja Anne Mäkilä säestävät.

Kiitokset eivät ole ainutlaatuisia mutta arkipäivää ne eivät ole.

-Kiitoksen sanominen ääneen on usein vaikeaa. Helpompi on puuttua asiaan, joka ei toimi, hoitajat tuumivat.

Niinimaa toteaa hoitajille, että Ypäjän palvelukeskukseen on saatu loistosakki.

-Yleensä työpaikoilla on aina joku, jota haluaa vältellä. Mutta täällä ei tarvitse ajatella, tohtiiko mennä vierailulle, kun on se tietty hoitaja.

Myös hoitajat kokevat, että työpaikalla on hyvä olla.

-Vertailukohtia meillä ei hirveästi ole, mutta täällä töitä tehdään tiiviisti yhdessä, se on pienen yksikön etu.

 

Työ muistisairaiden parissa ei ole yksinkertaista, joten konfliktien välttäminen ja purkaminen ovat iso osa ammattitaitoa.

-Työ vaatii kaaoksensietokykyä. Hermostuminen ei auta, Mäkilä tiivistää ja Männikkö antaa esimerkin.

-Jos asiakas toistelee samaa asiaa, asian korjaaminen voi vain lisätä ahdistusta. Valehdellakaan ei toki voi, joten vuorovaikutus on luovimista, Männikkö lisää.

 

Kysytään vielä, olisiko omaisilla konkreettisia keinoja, joilla hoitajia voisi auttaa tekemään entistä parempaa työtä? Hoitajat korostavat, ettei yhdessä tekemisen tarvitse loppua, vaikka puoliso olisi kirjoilla hoitolaitoksessa.

-Esimerkiksi syöttöapu on aina tervetullutta. Silloin taataan, että ruokailuhetki on kiireetön. Myös ulkoiluttaminen tai ihan vain seuran pitäminen on aina hyväksi asiakkaille, Ojala muistuttaa.

Lopuksi Niinimaa toteaa, että voisi itsekin muuttaa Rauhalantielle.

-Mikäs täällä olisi ollessa. Tosin ei näin hyväkuntoista taideta tänne hyväksyä, Niinimaa sanoo mutta on samaan aikaan onnellinen, että pystyy lähtemään vielä omin avuin syntymäpäiväreissulle. FL

 

Uusimmat