Ei tullut lunta ja pakkasta, tuli vettä ja lämpöennätyksiä: Talvi 2019–2020 on kaikkien aikojen lämpimin

Etelä-Suomen talvi 2020 on ollut jotain ihan muuta kuin perinteiset suomalaiset talvet. Hangen paksuuden sijaan on mitattu tulvakorkeuksia ja pakkasten sijaan päivitelty plusasteita.

Helmikuun eläinbongaukset Forssan seudulla ovat nekin keväisiä.

– Ihmettelimme, mikä möykky autotallin ulkoseinällä on. Katsoimme tarkemmin ja seinässä oli lepakko, Sakari Knuuti Tammelan Portaasta kertoo.

Knuutit siirsivät lepakon navetan suojiin ja laittoivat kevyesti tuohia päälle.

– Joutsenia näkee joka helmikuu, mutta harvemmin lepakkoa seinällä, Knuuti päivitteli.

Jokioislaisen Harri Reimanin lapset löysivät auringon lämmittämältä soralta parikymmentä leppäkerttua, Janika Hakamäki havaitsi Forssassa sisiliskon.

– Kaveri oli kangistunut.

Tammikuun keskiarvo jäi plusasteille

Vastaavia talvilevon keskeytyksiä on luultavasti tapahtunut pitkin talvea, sillä talvi 2019–2020 on ollut kauttaaltaan leuto. Kuukauden keskilämpötila ei ole laskenut kertaakaan pakkasen puolelle aikavälillä marraskuu–helmikuu.

Marraskuussa tosin vaikutti, että talvi olisi aikaisessa. Vuorokauden keskilämpötila laski Jokioisilla Ilmalan sääasemalla seitsemän kertaa pakkasen puolelle ja luntakin saatiin. Talvi otti kuitenkin takapakkia, sillä joulukuussa pakkaspäiviä kirjattiin viisi, tammikuussa kaksi. Tammikuun keskilämpötila jäi Jokioisilla ensimmäisen kerran mittaushistoriassa plussan puolelle 1,5 asteeseen.

– Jokioisilla kaikkien tammikuiden keskilämpötilat ovat tähän saakka olleet nollan alapuolella, pois lukien tammikuu 1930, jolloin keskilämpötila oli tasan 0,0 astetta. Marraskuu ja joulukuu olivat talvella 1929–1930 plussan puolella, mutta helmikuun keskilämpötila oli -5,5 astetta, meteorologi Ville Siiskonen Ilmatieteen laitokselta kertoo.

Tänä vuonna myös helmikuun keskilämpötila on jäämässä plussalle kuluvan viikon pakkasjaksosta huolimatta. Kerta olisi mittaushistorian toinen (edit: helmikuun viimeisen viikon pakkasjakso laski kuukauden keskilämpötilan -0,3 asteeseen).

Helmikuu vaihtuu maaliskuuksi lumettomana, mutta on tänä talvena luntakin nähty. Lumisin kuukausi on toistaiseksi ollut joulukuu 12 lumipäivällä. Syvin nietos, 9 senttiä, mitattiin 19.12. mutta lumet ehtivät sulaa jouluaattoon mennessä. Marras-, tammi- ja helmikuussa lumisia päiviä kertyi yhteensä 11.

Esimakua tulevista talvista

TV-uutisistakin tuttu meteorologi Hilppa Gregow toimii nykyään päällikkönä sään ja ilmastonmuutoksen vaikutustutkimusyksikössä Ilmatieteen laitoksessa. Kun Gregowilta kysyy, milloin meneillään olevasta talvesta tulee tavanomainen talvi Etelä-Suomessa, hän ei kaartele.

– Siirtymä tapahtuu kymmenessä vuodessa. Tilanne 30-luvulla voi olla karkeasti se, että joka toinen talvi on lämmin, joka toinen kylmempi, Gregow yksinkertaistaa.

Perusteluna on ilmastonmuutoksen eteneminen, joka on Suomen kohdalla toistaiseksi noudattanut korkean lämpenemisen skenaarioita.

Globaali laajeneminen pyritään rajaamaan 1,5 asteeseen vuoteen 2050 mennessä. Suomi ei näissä rajoissa pysy. Vuoden keskilämpötila ajanjaksoon 1971–2000 verrattuna on jo nyt noussut Suomessa 1,5 astetta, joulukuu tuplasti enemmän ja esiteolliseen aikaan verrattuna peräti 4–5 astetta.

Selittävä tekijä on Suomen pohjoinen sijainti, valtaosassa maailmaa muutos on maltillisempi.

Kylmiäkin talvia tulee

Kylmät talvet eivät kuitenkaan lopu. Suomen talvia leimaa jatkossakin vaihtelevuus, koska Suomi sijaitsee mereisen ja mantereisen ilmaston välimaastossa.

– Jos Siperiaan muodostuu otolliset olosuhteet, voi se edelleen tietää lumista ja kylmää talvea koko Suomeen.

Vastaavasti läntiset ilmavirtaukset voivat tuoda vesisateita ja lämpöä jopa koko talven ajan: suursäätilojen ennakoidaan jämähtävät paikoilleen aiempaa pidemmiksi ajoiksi.

– Kun laaja matalapaine parkkeeraa Atlantille, voi se pysyä siinä pitkään. Ja vastaavasti kesäinen korkeapaine voi pysyä pitkään paikoillaan Euroopan mantereella, ja aiheuttaa hellettä ja kuumuutta laajalle alueelle.

Paljon on jo muuttunut

Gregowin laatima lista 1,5 asteen lämpenemisen vaikutuksista – jo tapahtuneista muutoksista Suomessa – on pitkä ja viime vuosilta tuttu:

Useammin esiintyvät kuivat ja kuumat kesät.

Ajoittain esiintyvät märät ja viileät kesät.

Pitenevät ja pimeät syksyt.

Myöhästynyt talven tulo.

Lauhat ja lumettomat talvet etelässä.

Etelässä ja lännessä talvet, jolloin lämpötila sahaa edestakaisin nollan asteen molemmin puolin.

Runsaslumiset talvet itään ja pohjoiseen, lumikuormien kasvua.

Kasvukauden aikaistuminen keväällä.

Siitepölyprobleemien varhaistuminen.

Helteisiin liittyvät pahat levätilanteet.

Oletettavasti tilanne vain äärevöityy jatkossa. Ilmastomallien perusteella Suomen keskilämpötila kohoaa vuoden 1971–2000 keskiarvosta 3,5 astetta vuoteen 2050 mennessä, jos ilmastonmuutoksen globaali hillintä ei onnistu.

– Jos onnistutaan, vastaava lämpeneminen Suomessa on 2,8 astetta, Gregow toteaa.

Mutta mitä tapahtuu, jos ilmastonmuutokset aiheuttamat muutokset kumuloituvat, voiko lämpeneminen olla pelättyäkin voimakkaampaa?

– Se on tällä hetkellä kuumin kysymys ilmastotutkimuksessa.

Ääri-ilmiöistä ilmastonmuutokseen

Kun puhutaan lämpimistä talvista, esiin nostetaan helposti 90 vuoden takainen talvi 1929–1930, jolloin oli myös poikkeuksellisen lämmintä. Gregow huomauttaa ääri-ilmiön ja ilmastonmuutoksen erosta.

– Silloin kun voidaan todentaa, että ääri-ilmiön esiintyminen on yleistynyt alueellisesti ja ajallisesti, puhutaan ilmastonmuutoksen kiihtymisestä ja sen todellisista vaikutuksista.

– 29–30-talvi toimii siis hyvänä referenssinä ja voidaan sanoa, että ilmastonmuutos tuo näitä ilmiöitä yhä vain useammin ja niitä esiintyy samanaikaisesti laajalti maailmassa, Gregow avaa ja muistuttaa, että talven 29–30 ennätyksiä on rikottu useina viime vuosina.

– Viime talvea muistellaan kylmänä, mutta tuolloinkin helmi-, maalis- ja huhtikuu olivat tavanomaista lämpimämpiä.

Tässä talvessa Gregowia eivät yllättäneet lämpöasteet, vaan pitkän ajan sääennusteiden osumatarkkuus.

– Ne pystyivät jo syksyllä ennakoimaan lämpimän talven.

Seuraavalle neljälle viikolle pitkän ajan ennusteet näyttävät vaaleansinistä eli pääosin pientä pakkasta.

– Neljä viikkoa ja sitten tulee kevät, Gregow katsoo.

Vaikka terminen talvi saavuttaa nyt lähes koko Suomen, myös maaliskuusta on tulossa keskimääräistä lämpimämpi.

Toivottavasti selvisitte

Mutta miten käy lepakon, leppäkerttujen ja sisiliskon, jotka lähtivät liikkeelle helmikuussa?

Yksilötason kohtaloita emme tiedä, mutta lajitasolla parhaat mahdollisuudet on leppäkertuilla ja lepakolla. Sisiliskolla on vaikeampaa.

– Voi olla, että sisilisko on lähtenyt tulvia pakoon. Tulviminen saa joskus eläimiä massoittain liikkeelle. Jos sisilisko on tulvia paossa, sen pitäisi löytää uusi talvehtimispaikka. Tilanne on vaarallinen, sillä sisilisko menettää joka tapauksessa tärkeää energiaa. Tilanne on parempi, jos sisilisko on vain lämmittelemässä lähellä pesää, Sitowisen vanhempi ympäristöasiantuntija Jaakko Kullberg arvioi.

Lepakon Kullberg uskoo selviävän kevääseen – mikäli se on terve – varsinkin kun se pääsi avoimelta paikalta suojaan.

– Viime viikolla oli niin lämmintä, ettei liikkeelle lähteminen ole ihme. Lepakko on saattanut löytää jopa ruokaa. Avoin ulkoseinä oli tietysti äärimmäisen typerä paikka lepakolle. Se olisi voinut joutua itse ruoaksi.

Leppäkerttujen näkeminen helmikuussa on harvinaista mutta ei täysin poikkeuksellista. Talvisaikaan tavattavien leppäkerttujen liike on kankeaa mutta ne eivät kadota kokonaan ”talvimoodiaan”.

– Hyönteiset eivät anna ihan helpolla uunottaa itseään. Niiden kylmänkestävyys on hyvä. Esimerkiksi perhosentoukat selviäisivät jopa -70 asteen pakkasista, ja siellä ne vain heiluisivat puiden oksilla. _FL