Lounais-Häme Forssa

Ei tullut tiedenaista, tuli kirjailija — Kaari Utrion teoksissa näkyy vahvasti kiinnostus historiaan ja sen ihmishahmoihin

Kaari Utrio on saanut lukijoiltaan voimaa kirjoittaa.
Kaari Utrio kertoi konkreettisin esimerkein, miten hän on työstänyt aiheitaan kaunokirjallisuudeksi. Kuva: Tapio Tuomela
Kaari Utrio kertoi konkreettisin esimerkein, miten hän on työstänyt aiheitaan kaunokirjallisuudeksi. Kuva: Tapio Tuomela

Lukijoiden onneksi Kaari Utriosta ei tullut historioitsijaa, kuten hän alun perin oli suunnitellut. Tiedenaisen uralla olisivat todennäköisesti jääneet ilmestymättä 34 romaania, jotka ovat puolen vuosisadan ajan tarjonneet viihdettä ja historian oppitunteja tuhansille ja taas tuhansille lukijoille.

– Minusta tuli kirjailija sattuman oikusta. Minusta piti tulla Suomen keskiaikaa tutkiva tiedenainen. Olin kesäisin töissä kirjakaupassa ja tiesin, miten paljon Angelikaa ostettiin, Utrio naurahtaen kertoo.

Lukijat voimaa antava suojamuuri

Kirjailija Utrio ymmärsi olevansa vasta siinä vaiheessa, kun hän viidennen romaaninsa, Pirita, Karjalan tytär, jälkeen sai kirjallisuuden valtionpalkinnon.

– Kirjailijatyyppiäni ei hyväksytty 70-, 80- eikä 90-luvuillakaan. Lukijat olivat suojamuurina ja tukena, he antoivat minulle voimaa kirjoittaa.

Kirjailijana Utrio kuvaa itseään perinteiseksi leirinuotioiden tarinankertojaksi, jolle oma minä ei ole tärkeä. Tärkeää on se, että kuulijat ja lukijat ovat tyytyväisiä.

Kaari Utrio ilmoitti loppukesästä, että 2017 ilmestynyt Hupsu rakkaus jää hänen viimeiseksi romaanikseen. Kirjailijan lituskaksi luonnehtima 367 liuskan käsikirjoitus syntyi noin puolessa vuodessa, kuten suuri osa hänen teoksistaan.

Miljöö ja henkilöt syntyvät ensin

Hupsu rakkaus ei ole suuri historiallinen romaani vaan epookkikomedia, mutta sen syntyperiaatteet noudattavat Utrion muiden teosten kaavaa.

– Rakastan karttoja, niihin kuvittelen paikat, joihin tapahtumat sijoittuvat. Mietin henkilöt, heidän kuvauksensa, vaatetuksensa, sukunsa, luonteensa, näkemyksensä maailmasta ja ajatukset muista henkilöistä, Utrio luettelee.

Kun henkilöt ja paikat on valmiiksi mietitty, on juonen vuoro.

– Kirjaan muistiin, milloin kirjoittaminen on aloitettu. Kirjaan myös, milloin kukin kirjan luvuista on valmistunut. Yhtään turhaa kohtausta tai yhtään turhaa lausetta ei käsikirjoituksessa saa olla, huomauttaa Utrio.

Keskiajalta suoraan 1800-luvulle

Varsinainen rumba Kaari Utrion mukaan alkaa siinä vaiheessa, kun käsikirjoitus on kasassa. Tekstiä luetaan, muokataan, korjataan ja pyöritetään niin kauan, että se varmasti on kunnossa.

Keskiaikaan mieltynyt kirjailija hyppäsi 2000-luvun vaihteessa 1800-luvulle, josta hän on sen jälkeen kirjoittanut. Viimeinen keskiaikaromaani Yksisarvinen oli 720-sivuinen 92 henkilön järkäle.

– Se kertoo maailmasta, jossa voima ja väkivalta ratkaisevat ja jossa naisen asema on suurin piirtein samanlainen kuin koiran.

Naisen asema tuotannossa keskeinen

Naisen asema on ollut Utrion tuotannossa keskeinen kautta puolen vuosisadan uran. Suomenkielisessä naisten kirjoittamassa kirjallisuudessa Utrio seuraa Theodolinda Hahnssonia, Isa Aspia, Immi Helléniä ja Minna Canthia, jotka kukin osaltaan olivat avaamassa naisten tietä kirjallisuuden valtaväylille.

Kaari Utrio vieraili Forssan kaupunginkirjaston kirjailijaillassa, jossa häntä kuuntelemassa oli toistasataa kirjallisuuden ystävää. FL

Uusimmat