Lounais-Häme

Elämän pituinen pesti: Heimo Saari on hoitanut vaimoaan jo yli kymmenen vuotta

Ilma on jo syksyisen kylmä, kun Heimo Saari auttaa takin Leena-vaimonsa päälle ja lähtee tämän tueksi pihatielle. Yhteistä taivalta on takana jo 40 vuotta. Viisitoista vuotta sitten kaikki kuitenkin muuttui, yhdessä yössä.

-Sain aivoinfarktin nukkuessani, ja toinen puoli halvaantui. Olin aina urheillut, ajattelin, ettei minulle kävisi niin. Ei sitä ensin itsekään oikein tajunnut, Leena Saari sanoo.

 

Virallinen omaishoitaja Heimosta tuli pari vuotta infarktin jälkeen.

Leena tarvitsee apua joka päivä, ympäri vuorokauden. Heimo auttaa hänet sängystä, tekee ruoat, kävelyttää, pistää insuliinit ja kuljettaa lääkäriin. Ja kun yö tulee, hän laittaa Leenan kasvoille uniapneamaskin ja vahtii hengitystä, josta on viime aikoina tullut vaivalloisempaa.

-Viime aikoina minulla on tullut jalat huonommiksi, muuten on pärjätty ihan hyvin, Heimo sanoo.

 

Kodin pihalla odottaa puuverstas, Heimon entinen työ. Sinne hän menee välillä nytkin, hetkeksi takaisin omaan elämään. Usein Leena soittaa nopeasti perään. Sillä omaishoitajan arki on sitä, läsnäoloa.

-Vaikeinta on juuri sitovuus, ei paljon pidemmäksi aikaa mihinkään pääse, aina pitää pyytää joku paikalle, Heimo sanoo.

Kotona hoitamista kumpikaan ei kuitenkaan vaihtaisi. Saa elää tavallista arkea, olla lähellä. Ulkonakin Leena haluaa kävellä joka päivä, ellei sada, vaikka jalkoja särkisikin.

-Kotona saa ohjelmoida oman päivänsä, tehdä mitä lystää, hän sanoo.

 

Viiteentoista vuoteen on mahtunut monenlaista. Iloa, surua ja arsurdiakin. Kuten se, kun Leena meni pyörätuolilla postia hakemaan, mutta unohti laittaa jarrun päälle. Hän päätyi tuoleineen keskelle peltoa, ja odotti, kunnes Heimo tuli traktorilla hakemaan. Pyörätuoli ei savipellosta käsivoimin hievahda.

Ihan helppo ei omaishoidon alku ollut. Se, että muuttui aviomiehestä toisen hoitajaksi, jonka piti pistää pistoksia, laittaa ruokaa ja pukea vaatteita. Se, että muuttui lentopalloa pelaavasta vaimosta hoidettavaksi.

-Aika paljon kaikenlaista täytyy opetella. Sapuskaa en ollut juuri laittanut, joten ruoka on ollut varmaan aika yksipuolista, Heimo nauraa.

-Vei aikaa hyväksyä, että on hoidettava. Kyllähän se rasittaa, mutta sitten sitä vain ei ajattele. Pahinta oli jättää lentopallo, olin pelannut sitä 12-vuotiaasta, Leena sanoo.

 

Kotona Saaret aikoivat kuitenkin pärjätä niin pitkään kuin mahdollista. Koijärven pihalla, Heimon lapsuusmaisemissa, ilma on hapekasta ja Leenan on helpompi hengittää. Viime viikkoina Leenan tila on kuitenkin heikentynyt. Pallea on valunut keuhkoihin ja hengittäminen on vaikeaa, etenkin öisin.

Heimo on aina vierellä. Pois hän menee vain pikaisesti kauppaan. Elämä on hiljentynyt.

-Kun itse ei pääse kulkemaan, ei muutkaan juuri enää käy. Välillä tuntuu, että ihan kaikki eivät ymmärrä, ettei tästä ihan vain lähdetä, Heimo sanoo.

 

Forssan seudulla omaishoidettavia on tällä hetkellä 253. He ovat puolisoita, lapsia tai isovanhempia.

– Meillä enemmistö hoitajista on puolisoita, mutta osa myös lapsiaan tai vanhempiaan hoitavia, Forssan seudun hyvinvointikuntayhtymän palveluohjauksen päällikkö Marjatta Palojärvi sanoo.

Omaishoitajaksi ei ryhdy kuka tahansa. Tutkimusten mukaan pohjana on tiivis, läheinen ihmissuhde, joka on syntynyt jo ennen hoidon tarvetta. Kaikilla omaishoitajilla ei kuitenkaan ole virallista omaishoitajastatusta.

 

Omaishoitajien liiton Lounais-Hämeen yhdistyksessä aktiivisia on joitakin kymmeniä.

– Noin puolet on virallisia omaishoitajia. Kaikki eivät virallista omaishoitajastatusta edes halua hakea. Osa hakee monta kertaa, eikä saa. Se on haastavaa, tulee tunne, ettei kelpaa, yhdistyksessä pitkään toiminut Tuula Ylander sanoo.

Forssassa omaishoidon tuki vaihtelee vähän alle neljästäsadasta vähän alle kahdeksaansataan euroon. Saaret tulevat toimeen, mutta ylimääräistä ei ole.

-Tuskin tätä kukaan rahasta tekee, Heimo sanoo.

 

Suurimmaksi haasteeksi omaishoitajien arjessa ei nouse raha, vaan aika. Lain mukaan omaishoitajalla tulisi olla vähintään kaksi vapaapäivää kuukaudessa. Sekä Palojärvi että Ylander kertovat, että monesti vapaat jäävät pitämättä.

– Hoidettavat eivät ole välttämättä halukkaita menemään vapaapäivien ajaksi järjestettyyn hoitoon, Ylander sanoo.

Heimo Saari on viime vuosina saanut vapaansa pidettyä. Usein avuksi ovat tulleet tyttäret. Nyt hän auttaa vaimoaan pihatiellä eteenpäin. Pihlajanmarjat ovat kypsyneet, metsä huojuu tuulessa. Ensi tiistaina he suuntaavat keuhkolääkäriin Forssaan. FL

 

Tuki keskimäärin 450 euroa kuussa
Omaisia hoidetaan Suomessa 350 000 perheessä, Virallisia omaishoitosopimuksia oli vuonna 2015 noin 44 000. Työssäkäyvistä lähes kolmasosa huolehtii ansiotyön ohella apua tarvitsevasta läheisestään.Forssassa omaishoidettavia on 253.Omaishoidon tuki koostuu hoitajalle maksettavasta palkkiosta ja tukipalveluista. Tuki maksetaan hoitajalle, lisäksi hoidettava voi hakea hänelle kuuluvia tukia, kuten vammais- tai hoitotukea.Omaishoidon tuki on keskimäärin 450 euroa kuussa, hoidon vaativuudesta riippuen. Forssassa tukea on kolmea eri luokkaa: alin 398,16 euroa, ylin 783,64 euroa. Kaikkiaan tukiin on Forssan seudulla varattu 1 468 000 euroa sisältäen omaishoidon palvelusetelimäärärahan.Tällä hetkellä tukea jonottaa kuusi hakijaa. Heille tuki todennäköisesti voidaan myöntää syksyn aikana.Tukea on kritisoitu siitä, että se vaihtelee kuntakohtaisesti. Vuoden 2015 tehdyssä vertailussa Forssa, Tammela ja Humppila sijoittuvat keskitasoon.Vuoden 2016 lakimuutos takaa vähintään kaksi vapaapäivää sekä koulutusta omaishoitoon. FL

Uusimmat