Lounais-Häme

"Elämässä ei voi tietää, missä on huomenna"

Yli kymmenen ulkomailla asutun vuoden jälkeen Lotta Nuotio on muuttanut takaisin kotikaupunkiinsa.
– Olen aiemmin kokenut hirveän kulttuurishokin, kun palasin Forssaan vietettyäni vuoden Ranskassa. Olin elänyt niin tiiviisti ranskalaisessa ympäristössä. Tai ehkä shokki johtuikin siitä, että itse muutuin niin paljon vuoden aikana, mutta kotona mikään ei ollut muuttunut, Lotta sanoo.

Tuo vuosi Ranskassa muutti lopulta jopa Lotan elämän suuntaa.
Lukion jälkeen Lotan suunnitelmissa oli ollut yliopisto-opinnot, mutta opiskelupaikka ei ensimmäisellä yrittämällä irronnut.
– Suomalaisilla on taipumus ajatella, että Suomi on maailman paras maa, ja paljon aihettakin siihen. Näin minäkin ajattelin kun lähdin Ranskaan, mutta siellä ymmärsin, että vaikka elämä on muualla erilaista, se ei ole sen huonompaa.

Tultuaan takaisin Suomeen Lotta alkoi opiskella ranskan kieltä ja kääntämistä yliopistossa. Pian hän ymmärsi, että häntä kiinnosti enemmän maan kulttuuri, ei niinkään kääntäminen. Lotta vaihtoi pääainetta poliittiseen historiaan, ja opiskeli lisäksi ranskaa ja viestintää.
– Ajauduin Ranskaan vielä pariin otteeseen työharjoitteluun. Olin mennyt naimisiin ja lähdimme kumpikin ulkomaille, mutta eri paikkoihin, minä Pariisiin ja mieheni Ruotsiin. Kun tuli aika päättää, missä haluamme saman katon alla asua, lähdin hieman vastahakoisestikin Ruotsiin, sillä unelmien kaupunkini Pariisi oli niin vaikea jättää taakse, Lotta muistelee.

Ruotsissa Lotta sai töitä radiosta ja palaset alkoivat loksahtaa paikoilleen. Lotasta tuntui, että hänen koulutuksensa istui juuri toimittajan työhön täydellisesti. Lotta alkoi tehdä töitä vapaana toimittajana.

Kun mahdollisuus lähteä Istanbuliin tekemään töitä Yleisradion avustajana tuli vastaan, Lotta tarttui siihen.
– Istuin lentokoneeseen ilman realistista mielikuvaa Turkista. Mietin koneessa, että onkohan Istanbulissa valkoiseksi kalkittuja rakennuksia. Kun astuin lentokoneesta ulos, näin pilvenpiirtäjiä ja valtavan määrän ihmisiä, Lotta muistelee.
– Rakastuin Istanbuliin ja Pariisin ikäväni loppui. Istanbul on aivan mahtava kaupunki, jossa nykyaikaisuus ja historiallisuus kohtaavat.

Lotan oli tarkoitus raportoida Ylelle useammasta Lähi-idän maasta, mutta pian hän keskittyi jutuissaan yhä enemmän Turkkiin, jota Euroopassa seurattiin suurella mielenkiinnolla. Lotta seurasi Turkin yhteiskunnallista kehittymistä, löytäen uutisaiheisiin usein hyvin inhimillisen näkökulman.
– Yhdessä vaiheessa Turkki oli menossa jo parempaan suuntaan, nyt taas huonompaan. Toimittajana kohtasin rankkojakin aiheita. Kun menee haastattelemaan perhettä, jonka poika on kuollut armeijassa, silloin on pakko haastatella myötäeläen. Edelleen Turkissa kuolee vuosittain sata miestä asepalveluksessa hämärissä olosuhteissa.
Kun Syyrian kansannousu alkoi vuonna 2011, Lotta alkoi seurata myös pakolaisten tilannetta Turkissa. Ensimmäisten pakolaisten tullessa rajan yli, Lotta meni paikan päälle haastattelemaan niin pakolaisia kuin heitä auttaviakin.
– Kun pakolaisia oli tullut rajan yli 6000, eräs avustustyöntekijä sanoi, ettei hän tiedä mitä tapahtuu jos pakolaisia tulee yli 10000. Ettei niin paljoa pakolaisia pystytä ottamaan vastaan. Tällä hetkellä pakolaisia on Turkissa jo 2,5 miljoonaa.

Yhden näistä miljoonista Lotta tapasi sattumalta eräällä juttukeikalla Istanbulissa. Modi kertoi Lotalle elämästään Syyriassa. Modi oli ollut kotimaassaan kirurgiopiskelija, joka oli vapaa-aikanaan soittanut bändissä ja kuunnellut hevimusiikkia. Lotta tunsi, kuinka hän pystyi samaistumaan Modiin ja tiesi heti, että hän haluaisi kertoa Modin tarinan eteenpäin. Lotta ehdotti Modille kirjan tekemistä, johon tämä suostui. 

Modin tavallinen arki oli katkennut, kun Syyriassa alkoivat tukahduttavaa hallintoa vastustavat mielenosoitukset, jotka johtivat sisällissotaan. Modi auttoi työssään sairaalassa salaa mielenosoittajia. Modi vangittiin, ja häntä kidutettiin. Vapautumisen jälkeen Modille ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin paeta. Hän ylitti rajan Turkkiin ja päätyi Istanbuliin.
Kolme kuukautta Lotta ja Modi pitivät tiiviisti yhteyttä. Lotta haastatteli syyrialaismiestä ja näki ja koki hänen kauttaan pakolaisen elämää Turkissa. Kun Modi päätti pyrkiä Eurooppaan, tarina sai jatkoa.

Kirjoittaessaan kirjansa esipuhetta viime syksynä Lotta seurasi kotikaupungissaan turvapaikanhakijoista käytyä keskustelua, joka kirkasti hänelle itselleenkin kirjansa tavoitteen.
– Toivon, että kirja saa lukijat ymmärtämään paremmin sitä, miksi ihmiset jättävät kotimaansa. Pakolaisiin kohdistuvat ennakkoluulot ja pelot ovat pääosin täysin perusteettomia, Lotta sanoo.
– Valtaosalla Eurooppaan tulijoista on oikeasti hätä, vaikka en kielläkään, ettei joukossa olisi ongelmatapauksia. On kuitenkin pelottavaa, että tiettyä ihmisryhmää ei koskisikaan samat ihmisoikeudet kuin meitä muita. Että Modin kaltaiset hyvät tyypit eivät saisi apua pelkojen tähden.

Vielä vuosi sitten Lotta istui Starbucksissa Modin kanssa ja haastatteli tätä kirjaa varten. Modilla ei ollut tietoa, pääseekö hän Turkista jatkamaan matkaansa.
– Nyt kirjamme on ulkona ja Modilla turvapaikka Ruotsissa, Lotta kertoo.
Lotta puolestaan on muuttanut takaisin kotimaahansa. Työkuviot ja elämänvaihe saivat hänet palaamaan Suomeen, ja asettuminen kotikaupunki Forssaan ainakin aluksi tuntui luontevalta. Kahdeksan Istanbulin vuoden jälkeen elämänmuutos kuitenkin on suuri.

– Olen ollut kotona nyt kymmenen päivää. Kaikki on mennyt hyvin. Toki olen vuosien ajan käynyt paljon Forssassa ja pitänyt tänne yhteyttä. Iso kiitos kotiutumisesta kuuluukin rakkaille läheisilleni ja ystävilleni, jotka ovat ottaneet minut avosylin vastaan.

Tulevaisuudessa kuitenkin monet asiat ovat vielä auki. Uudessa elämänvaiheessa Lotta onkin ammentanut siitä opista, mitä hän on saanut sadoista kohtaamisistaan Modin ja hänen kaltaistensa kanssa.
– Opin etenkin sen, miten käsittämättömän tärkeää on mennä elämässä eteenpäin päivästä toiseen. Kohtaamani ihmiset ovat aina olleet positiivisia ja luottaneet tulevaan, vaikka ovatkin jättäneet taakseen kotimaansa, Lotta pohtii.
– Minulla on vain vahvistunut ajatus siitä, että tulevaisuutta ei pidä murehtia, sillä siihen ei pysty vaikuttamaan. Tietysti voi pyrkiä järjestämään asiat niin, että niiden kanssa voi elää, mutta se on totta, että elämässä ei voi tietää, missä on huomenna. 

Lotta sanoo, että murehtimalla tulevaa pilaa pahimmillaan paitsi sen hetken, jolloin murehtii, myös tulevan, johon latautuu murehtimisen johdosta niin paljon negatiivista.
– Pitää olla läsnä tässä hetkessä ja todeta, että näillä mennään.

Lotta Nuotio kertoo kirjastaan Yksi miljoonista – Modin pako Syyriasta kirjallisuusillassa Forssan kaupunginkirjastossa tiistaina 19.4. klo 18 alkaen.

Uusimmat