Lounais-Häme

Elina Kylämarkula mietti viisi minuuttia ja ryhtyi designyrittäjäksi: Tulin narutetuksi mattoihin

“Eivät matot minua kiinnostaneet yhtään. Minä tulin ikään kuin narutetuksi niihin. Minua olisi innostanut vaatesuunnittelu. Opiskelin vaatealaa yhden vuoden Loimaan käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa. Olin parikymppinen, kun otin vastuulleni mattokutomon.

Velvollisuudentunto taisi siihen vetää ja laiskottelua vieroksuva perheeni myös työntää. Helanderin mattokutomo toimi Urpolan kartanossa, ja omistaja Irja Helander oli jäämässä eläkkeelle. Seitsemän kutojaa olisi joutunut työttömäksi, jos kutomolle ei olisi löytynyt jatkajaa.

 

Olen aina ollut luonteeltani rämäpäinen optimisti. Mietin asiaa ehkä viisi minuuttia ja ryhdyin mattokutomoyrittäjäksi perheen kannustamana ja auttamana. Luotin myös kutojien ammattitaitoon ja työn laatuun. He opettivat minulle kutomisen.

Minulle sopii se, että saan tehdä erilaisia asioita. Suunnittelijana ja yrittäjänä todella sain. Ajoin Forssan Finlaysonille tekemään kauppaa heidän sivutuotteestaan eli valkoisesta hulpionauhasta. Se oli laadukasta matonkudetta. Eivät päälliköt sitä kelle tahansa myyneet, mutta onnistuin olemaan tarpeeksi nöyrä, kun kuljin heidän perässään tehtaalla. Nauhat kuljetin Kokemäelle, jossa etsittiin suunnittelemiini mattoihin sopivat värit.

Samalla periaatteella lähdin etsimään matoilleni markkinoita: pakkasin näytematot autoon ja lähdin rohkeasti esittelemään niitä Stockmannille Helsinkiin. Veli lähti kuskiksi. Sain kuin sainkin aikaan sopimuksen. Stockmannilta matot kulkeutuivat sisustuslehtien kuvauksiin ja poikivat tilauksia.

 

Minulla on ollut hyviä asiakkaita ja heitä saan kiittää paljosta. Samoin perhettäni. Taidemaailman vaikuttaja Maire Gullichsen pysähtyi matkallaan Poriin säännöllisesti tauolle perheen kahvilassa Kyläpelimannissa. Äitini tuli hänelle maininneeksi, että tytär kutoo mattoja. Gullichsen antoi luvan viedä niitä näytille Artekiin, joka otti niitä myyntiin.

Kun tarjosin räsymattojani Turkuun Korhosen kalustetehtaan Ruth Korhoselle, hän totesi tuhahtaen, ettei missään tapauksessa… kunnes kuuli niiden kelvanneen Artekillekin.

 

Moni nuori yrittäjä ja etenkin käsityöläinen aloittaa pienestä ja kasvattaa yritystään. Minä aloitin isosta. Hankin heti alkuvaiheessa yritykselle kaksi edustajaa Ruotsista ja käynnistin viennin. Nyt olen päätynyt pieneen.

Kun 1990-luvun lama iski Suomeen, tilaukset loppuivat kuin seinään. Aivan kuin olisi pimeään tunneliin katsonut. Muutos oli hurja.

MInulle ei jäänyt muuta mahdollisuutta kuin irtisanoa kutojat. Onneksi moni heistä saattoi jäädä jo eläkkeelle.

 

Yritys on edelleen olemassa ja kudon mattoja. Joskus jopa ilokseni myyn. Se riittää minulle. En halua miettiä rahaa, euroja ja tulosta, vaan luoda mielekästä. Sen verran boheemi olen. Minulle riittää, että pärjään.

Käytän aikaani myös taiteeseen eli maalaan ja piirrän. Myös taiteen ja kulttuurin yhdistystoiminta vetää, ja nyt paneudun etenkin Taideyhdistys Ituun. Nuorena vannoin, että en ikinä istu kokouksissa, mutta yhdistystoiminnan vuoksi olen joutunut istumaan.

Idun kautta pääsen mukaan kansainväliseen toimintaan, joka on minua aina kiinnostanut. Suomalaisilla taiteilijoilla ja käsityöläisillä on paljon annettavaa Eurooppaan, mutta me myös saamme sieltä paljon.” FL

Elina Kylämarkula, 40 vuotta räsymattoja Urpolan Kutomon Galleriassa 3.-22.7. Avoinna ti–pe, su klo 11–17. Perkiöntie 13, Humppila.

 

Uusimmat