Lounais-Häme Forssa

Elinsiirrosta syntyi tunteen taidetta – “Miltä se tuntuu ja miten se vaikuttaa ihmiseen ja ajatuksiin?”

Äiti ja tytär tarjoavat kaksi näkökulmaa samaan aiheeseen. Pia Ojan ja Taika Ojan yhteisnäyttely Vinkkelissä.
Taika Oja etäännytti itsensä ja Pia Oja eli palavasti mukana perheenjäsenen elintensiirrossa. Tunteista syntyi yhteinen näyttely Jaettu Matka.

Äiti ja tytär, Pia Oja ja Taika Oja katselevat yhteistä asiaa kahdesta eri näkökulmasta grafiikan ja valokuvan keinoin. He tarkastelevat elintensiirtoa töissä, jotka ovat esillä Vinkkelissä Forssassa.

Pia Oja seurasi lapsensa tilaa ja lopulta luovutti munuaisen tyttärelleen, Taika Oja taas tarkkaili etäämmältä sisarensa sairautta ja elinsiirtoa.

– Olen miettinyt aihetta paljon, en niinkään fyysisenä sairautena, mutta sitä miltä se tuntuu ja miten se vaikuttaa ihmiseen ja ajatuksiin, Taika Oja kertoo.

 

Pohdinnan tuloksena valmistui viime keväänä lopputyö Lahden ammattikorkeakoulun muotoiluinstituuttiin. Kokonaisuuteen kuuluu valokuvakirja Eihän mua olis ilman teksteineen sekä valokuvavedokset.

Aihetta työstäessään Taika Oja etäännytti itsensä tarkoituksella.

– En halunnut käsitellä aihetta yksin sisareni kokemusten kautta. Minusta tuntui, ettei minulla ollut siihen oikeutta. Haastattelin ja kuvasin kymmentä muuta potilasta, joilla oli kokemuksia eri elintensiirrosta.

Kirjaan kootut pienet mutta painavat ajatukset ovat tasapainossa teoksen kuvien kanssa.

Työtä tehdessään hän huomasi, että elinluovutusaihetta ei ole juuri visuaalisin keinoin käsitelty.

– Haluaisinkin syventää tätä vielä lopputyötasolta viimeistellympään suuntaan.

 

Lue myös: Lapsille on tehty tänä vuonna jo 24 elinsiirtoa

 

Energiaa ei riittänyt taiteelle

Äidin tuntuma aiheeseen on ollut aivan toisenlainen sisaren. Hän on elänyt palavasti mukana.

– Tyttären sairaus vei 10 vuoden ajan minusta kaiken ylimääräisen energian. Keskityin siihen niin täysin, että taiteen tekeminen jäi. Ajattelin jopa, että en enää pysty grafiikkaa tekemäänkään, hän kertoo.

Kun nyt kaikki on takana, ja tytär on itsenäinen ja pärjäävä nuori nainen, tuli kokeilun aika.

Perheen kannustamana Pia Oja otti kuparilevyn ja kuivaneulan esiin kotonaan. Levyyn alkoi kaivertua munuaisen muoto.

– Vähitellen pääsin tekemiseen kiinni ja sitten alkoi tuntua siltä, että sitä vaan tulee ja tulee… 10 vuoden edestä patoutunutta tekemistä ja tunnetta, joten käsi kipeänä ja neula tylsänä lopetin, hän paljastaa.

Vinkkelin näyttelyssä Pia Ojalta on esillä yksityiskohdiltaan rikkaita kuvia ja tunnelmia, joita yhdistää munuaisen muoto.

Ojan perheen elämässä munuainen on aiheuttanut murhetta ja suuria tunteita, mutta sen muoto on silti lempeä ja syliin käpertyvä.

– Tämä oli minun tapani käsitellä tuo tilanne, ja se oli pakko tehdä. Tyttäreni sanoi minulle, että antaisit äiti olla jo, mutta nämä piti tehdä. Nyt tuntuu, että voin tehdä kuvia myös muista aiheista.

Grafiikan pajan kutsu ei toistaiseksi kuulu kovin voimakkaana.

– Kuivaneulatekniikka kyllä viehättää, sillä voin tehdä sitä kotona, koska siinä ei tarvitse käyttää kemikaaleja. Terveys on tärkeä asia.

 

Yhteistyö äidin ja tyttären välillä on sujunut hyvin näyttelyä kootessa, taiteellisiin erimielisyyksiin he eivät ole törmänneet.

– Olemme koonneet näyttelyä itsenäisesti mutta yhdessä, Pia Oja toteaa.

– Itse asiassa olin aika otettu, kun äiti pyysi minua mukaan tähän. Meillä on aiheeseen niin erityyppinen lähestymistapa, että työmme eivät edes sopisi limittäin. Kummallekin on oma tilansa, Taika Oja lisää. FL

Jaettu matka. Grafiikkaa ja valokuvia. Pia Oja ja Taika Oja 30. marraskuuta asti näyttelytila Vinkkelissä. Avoinna Forssan kirjaston aukioloaikoina.

Uusimmat