Lounais-Häme Jokioinen

Elonkierrossa pohdittiin ilmastonmuutokseen mukautuvaa maataloutta: "Lihasta luopuminen ei olisi yksinkertaista"

Liha- ja maitoteollisuus on kiistämättä yksi suurimpia kysymyksiä ilmastokeskustelussa. Vastaus ei välttämättä ole niin helppo kuin voisi olettaa eli lihasta luopuminen täysin.
Maapallon tulevaisuuden yllä on mustia pilviä. Niiden vaikutuksiin valmistautuminen on kuitenkin hankalaa, kun kukaan ei tiedä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu, Luken tutkimusprofessori Marketta Rinne toteaa. Kuva: Lassi Puhtimäki
Maapallon tulevaisuuden yllä on mustia pilviä. Niiden vaikutuksiin valmistautuminen on kuitenkin hankalaa, kun kukaan ei tiedä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu, Luken tutkimusprofessori Marketta Rinne toteaa. Kuva: Lassi Puhtimäki

Tummat pilvet ovat kerääntyneet peltojen ja metsien ylle kuin alleviivatakseen illan aihetta ja kertoakseen uhkaavista tulevaisuudenkuvista.

Jokioisten Elonkierron kesän ensimmäisessä teemaillassa on tarkoitus puhua ilmastonmuutoksesta maa- ja metsätalouden sekä ruoantuotannon näkökulmasta.

– Pelottavaa on, että emme tiedä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Silloin ei pystytä varautumaankaan, Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimusprofessori Marketta Rinne aloittaa.

Hillitään ja sopeudutaan

Teemakierros ei olisi voinut olla keskiviikkona ajankohtaisempi, sillä ilmastonmuutospaneeli IPCC julkaisi tällä viikolla tuoreen raporttinsa. Raportissa todetaan, että nykyiset maa- ja metsätalouskäytäntömme ovat ilmaston kannalta yksinkertaisesti kestämättömät.

Luke tutkii maa- ja metsätalouden kannalta ilmastonmuutosta pääasiassa kahdesta näkökulmasta. Toinen on se, kuinka sitä voi hillitä, ja toinen kuinka siihen voi sopeutua. Mikäli maatalouden päästöt kasvavat kasvamistaan, kuten ovat maailmanlaajuisesti tehneet, vaarana on noidankehä, jossa ongelmat kertautuvat ja sekä hillitseminen että sopeutuminen vaikeutuvat entisestään.

Maa- ja metsätalouden päästöjen karsimiseen keinoja on paljon, mutta yksikään niistä teistä ei ole helppo.

Millaiset vaikutukset olisivat, jos kaikki siiryvät kasvisruokaan?

Erikoistutkija Merja Saarinen Lukesta nousee lavana toimivalle pienelle traktorin peräkärrylle, vilkaisee lähestyviä tummanharmaita pilviä ja toteaa teemakierroksen kuuntelijoille, että elinkaariarvioinnin mukaan kaikkine vaiheineen ruoka tuottaa Suomen kaikista päästöistä noin 20–30 prosenttia.

Eniten luontoa kuormittavat eläinkunnan tuotteet, kuten liha ja maito. Saarinen toteaa, että Luken tutkimusten mukaan mikäli kaikki siirtyisivät ravintoarvollisesti täysipainoiseen vegaaniseen ruokavalioon, ruokaketjun ilmastovaikutukset pienenisivät 37 prosenttia.

Punaisesta lihasta ja kanasta luovuttaessa vastaava luku olisi 30. Mikäli punaista lihaa syötäisiin kolmasosa nykyisestä määrästä, ilmastovaikutukset putoaisivat 19 prosenttia, ja jos punaisen lihan käyttö puolittuisi, vaikutukset pienenisivät 13 prosentilla.

Saarinen toteaa, että kaikkien siirtyminen kasvisravintoon muokkaisi yhteiskuntaa niin merkittävästi, että sen suoria ilma

Sianlihan syöminen on Suomessa ollut hienoisessa laskussa. Jukka Töykkälä kasvattaa sikoja Jokioisilla. Kuva: Lassi Puhtimäki
Sianlihan syöminen on Suomessa ollut hienoisessa laskussa. Jukka Töykkälä kasvattaa sikoja Jokioisilla. Kuva: Lassi Puhtimäki

stovaikutuksia on vaikeaa myös arvioida. Lihansyönnin merkittävä vähentäminen voisi kokonaisvaikutuksiltaan olla Saarisen arvion mukaan jopa lähes samalla tasolla kuin kokonaan vegaaniruokavalioon siirtymisellä.

– Lihasta luopuminen ei tietenkään olisi yksinkertaistakaan, jotain tarvitaan aina tilalle ravitsemuksen näkökulmasta. Ei ole realistista, että kaikki siirtyisivät vegaaniseen ruokavalioon. Eikä se ole mahdollistakaan, koska osa ihmisistä ei voisi hyvin ilman lihaa ravitsemuksen kannalta ajateltuna, Saarinen toteaa.

 

Tärkeintä tuotantotapa

Eri eläimiä verrattaessa yhtä tuotettua lihakiloa kohti nauta kuormittaa ilmastoa huomattavasti esimerkiksi possua tai kanaa enemmän, vaikka Suomessa naudanlihaa tuotetaankin suhteessa järkevästi.

– Naudanlihan tuotanto tapahtuu tiiviissä yhteistyössä maidontuotantoon. Suomalaisten lehmien sonnivasikat kasvatetaan lihaksi ja tietysti lehmätkin päätyvät naudanlihatuotantoon päätettyään tuotantoelämänsä, Marketta Rinne kertoo.

Ilmastotalkoista puhuttaessa lähiruoan eteen on vannottu. Merja Saarinen toteaa, että pelkästään ruoan elinkaaren kokonaispäästöjä ajatellen kotimainen ruoka ei välttämättä olekaan aina kaikkein paras vaihtoehto.

– Tärkeintä on se, miten ruoka on tuotettu. Suomeen tulee ruokaa hyvin vähän lentämällä. Lähes kaikki tuodaan suurilla rahtilaivoilla, jotka ovat hyvin täyteen pakattuja. Kun kuljetuksen ilmastopäästöt jaetaan tasaisesti kaikkien tuotteiden kesken, ei kuljetuksen ilmastovaikutus lopulta ole valtava.

Sika sai synninpäästöä

Elonkierrossa käytävää keskustelua seuraavat sivusta hiukan kummissaankin Jokioisten Minkiöllä sikoja kasvattavat ja viljaa viljelevät Jukka Töykkälä ja Terhi Tuomi.

– Etenkin ruoan rahtaamisen ja ruokahävikin merkityksen vähättely ovat mielestäni erikoisia kommentteja, Tuomi sanoo.

– Se oli positiivista, että sika sai pientä synninpäästöä keskustelussa, Töykkälä ja Tuomi toteavat.

Vaikka lihaa on jopa demonisoitu viime aikojen keskustelussa, ei se vielä ole näkynyt jokioislaisviljelijöiden arjessa. Ihmisten kulutustottumukset varmasti muuttuvat – osittain ilmastokeskustelun johdosta, osittain trendien ja yleisten tapojen mukana. Sianlihan syönti on Suomessa kääntynyt tällä vuosikymmenellä hienoiseen laskuun.

– Kokonaisuutena lihankulutushan on kuitenkin kasvanut, kuten myös kasvisten. Kokonaisuudessaan ihmiset siis syövät vain entistä enemmän. Kohtuus pitäisi olla kaikessa, Tuomi sanoo.

Kun teemakierros Jokioisten Elonkierrossa päättyy, sitä ehtii juuri ajatella, että vaikka tummat pilvet näyttivät uhkaavilta koko tilaisuuden ajan, eipä ehditty kastua. Kun kuulijat vaeltavat kohti makasiinirakennuksessa tarjolla olevaa lihamakkaraa ja kahvia, alkaa sataa kaatamalla. FL

Miten ilmastonmuutos vaikuttaa maatalouteen?

2080-luvulle mennessä sademäärän on arvioitu nousevan nykyisestä 6–40 prosenttia.

Samassa ajassa lämpötila nousee 2-7 celsiusastetta.

Esimerkiksi helle- ja kuivuusjaksot, rankkasateet ja tulvat yleistyvät ja samalla niiden aiheuttamat ongelmat peltoviljelylle lisääntyvät.

Kasvukausi pitenee ja kasvien kasvu voimistuu.

Viljelyaluerajat siirtyvät yhä pohjoisemmaksi ja uusia viljelykasveja otetaan viljelyyn.

Syyskylvöisten kasvilajien viljely lisääntyy.

Uusia kasvintuholaisia, kasvitauteja ja rikkakasvilajeja leviää Suomeen.

Samalla kasvintuhoojien torjunnan tarve lisääntyy.

Kun lämpötila nousee, lämmityksen määrää voi vähentää. Toisaalta kuivuuden lisääntyessä voidaan joutua miettimään erilaisia kastelujärjestelmiä.

Kun syyssadanta lisääntyy, riski ravinnehuuhtoumille ja eroosiolle kasvaa.

Maan kasvukunto ja hiilen sidonta tulevat yhä tärkeämmiksi peltoviljelyssä

Lähde: Luonnonvarakeskus

Fingerpori

comic

Uusimmat