Lounais-Häme

Joka neljättä ensihoitajaa on pahoinpidelty, mutta rikosilmoituksia työssä koetusta väkivallasta tehdään vain kymmenkunta vuodessa

Kyselyn mukaan lähes kaikki ensihoitajat ovat kokeneet työssään väkivaltaa tai sen uhkaa. Ani harva tapaus ilmoitetaan työnantajalle ja tilastoidaan.
Suomen Ensihoitoalan Liitto ajaa yhdessä Suomen Palomiesliiton ja Tehyn kanssa muutosta rikoslakiin siten, että ensihoitotehtävää suorittavan henkilön pahoinpitely rinnastettaisiin virkamiehen väkivaltaiseen vastustamiseen. Kuva: ERIIKA AHOPELTO
Rikosilmoituksia ensihoitohenkilöstöön kohdistuvasta väkivallasta tai sen uhasta tehdään vuosittain vain 10–20 kappaletta koko maassa.

Yli 90 prosenttia ensihoitajista on kokenut työssään uhka- ja väkivaltatilanteita. Joka neljäs kertoo joutuneensa pahoinpitelyn kohteeksi.

Luvut selviävät Suomen ensihoitoalan liiton tekemästä kyselystä, johon vastasi vuonna 2018 yli 2 000 työssä käyvää ensihoitajaa.

Väkivallan ja uhkailun yleisyys ei kuitenkaan näy tilastoissa, jotka perustuvat työnantajalle tehtyihin uhka- ja väkivaltatilanneilmoituksiin. Pelastuslaitosten omien tilastojen mukaan viime vuonna kaikkiin tehtäviin suhteutettuna valtakunnallisesti vain 0,06 prosentissa tehtävistä henkilöstö koki väkivaltaa tai joutui uhkaavaan tilanteeseen.

Kanta-Hämeen osalta luku oli 0,035 prosenttia, eli yhdeksän tapausta.

Käytännössä väkivaltaa tai sen uhkaa kerrotaan siis koetun kun ammattiliitto kysyy asiasta. Tilanteita ei silti koeta niin vakaviksi, että niistä ilmoitettaisiin virallisesti eteenpäin.

Rikosilmoituksia ensihoitohenkilöstöön kohdistuvasta väkivallasta tai sen uhasta tehdään vuosittain vain 10–20 kappaletta koko maassa.

– Luvut eivät kerro koko totuutta, sillä uhkatilanteet ovat muuttuneet entistä arvaamattomammiksi. Tehtävät, joissa poliisi on mukana, ovat usein ensihoitajille turvallisia ja uhkatilanteet tulevat täysin yllättäen, Kanta-Hämeen pelastuslaitoksen ensihoitopäällikkö Lasse Hakala kertoo.

Hakalan mukaan vaaratilanteita voi syntyä myös työhön rutinoitumisen vuoksi.

– Yhdellekään tehtävälle ei pidä mennä ‘takki auki’.

 

Kanta-Hämeen pelastushenkilöstö ry:n luottamusmies Mikko Räsäsen toteaa, että henkilöstön kokemat todelliset uhkatilanteet ovat tehtävämääriin nähden melko harvinaisia.

Yleistuntuma kuitenkin on, että uhkaavat tilanteet ovat yleistyneet.

– Kun itse aloitin alalla 20 vuotta, yleisin asiakkaiden käyttämä päihde oli alkoholi. Humalaisten kanssa pärjää, sillä heidän käytöksensä on jossain määrin ennakoitavaa. Yhä yleisemmin työssä vastaan tulevien huumeiden ja sekakäyttäjien käytös on aivan arvaamatonta, ja se näkyy myös vaaratilanteina.

Räsäsen mukaan pelastuslaitoksen johto on kannustanut henkilöstöä raportoimaan vaaratilanteista virallisesti.

– Esimiehet ovat kovasti kannustaneet, että myös sanallinen uhkailu kirjattaisiin. Itse epäilen, että ainakin palomiehillä, jotka työskentelevät myös ensihoidossa, on yhä melko korkea kynnys kirjata ilmoittaa asiasta.

Ensihoitajien varustukseen kuuluvat nykyisin suojaliivit, viiltosuojahansikkaat ja muita suojavälineitä, joita käytetään harkinnan mukaan.

Jokaisen ensihoitotehtävän osalta tehdään riskiarvio ja päätetään, menevätkö hoitajat paikalle yksin vai poliisin kanssa. Arvion tekee viime kädessä tehtävälle saapuva henkilöstö, mutta usein päätöksen tekee kenttäjohtaja hälytyskeskuksen välittämien ennakkotietojen perusteella.

Räsäsen mukaan nykyinen järjestelmä toimii melko hyvin.

– Jos on tiedossa, että kohteessa on tapahtunut väkivaltaa tai sen uhka on olemassa, poliisi menee ensin ja hoitohenkilöstö odottaa. Näin ei tapahdu päivittäin, mutta kyllä se on viikoittaista.

Hälytyskeskus ilmoittaa tehtävän yhteydessä, mikäli osoite on merkitty varo-kohteeksi. Varo-merkinnän saa kiinteistö tai talo, jossa on aikaisemmin ollut väkivaltaan liittyviä tehtäviä.

Räsänen painottaa, että hoitohenkilöstö menee auttamaan hoitoa tarvitsevia henkilöitä aina mahdollisimman pian.

– Emme odottele turhaan, mutta harkintaa pitää käyttää. Suojelemme sillä itseämme. FL

Uusimmat