Lounais-Häme Tammela, Santa Teresa

Essi Hurjanen muutti vapaaehtoiseksi Santa Teresaan

Kaukjärveltä kotoisin oleva Essi Hurjanen, 22, lähti viime syksynä töihin Santa Teresan lämpöön. Korona muutti arjen turismista elävässä rantakaupungissa.
Essi Hurjanen kuvaa turistien suosimaa Santa Teresaa melko pieneksi paikaksi, josta kuitenkin löytyy yhden tien varrelta vieri vierestä yli sata ravintolaa, vaatekauppoja, kahviloita ja supermarketteja. – Täällä suurin osa omistaa moottoripyörän, jolla pääsee kulkemaan helposti. Ainoa miinus on liikenteestä aiheutuva pöly, sillä teitä ei ole asfaltoitu. Välillä näkyvyys on heikko, ja pöly voi aiheuttaa myös hengitystieongelmia.
Essi Hurjanen kuvaa turistien suosimaa Santa Teresaa melko pieneksi paikaksi, josta kuitenkin löytyy yhden tien varrelta vieri vierestä yli sata ravintolaa, vaatekauppoja, kahviloita ja supermarketteja. – Täällä suurin osa omistaa moottoripyörän, jolla pääsee kulkemaan helposti. Ainoa miinus on liikenteestä aiheutuva pöly, sillä teitä ei ole asfaltoitu. Välillä näkyvyys on heikko, ja pöly voi aiheuttaa myös hengitystieongelmia. Kuva: Ezequiel Rivero.

”Viime kesänä aloin kaivata jotakin uutta. Olin valmistunut merkonomiksi ja työskennellyt kolme vuotta Forssan S-Marketissa. Jouduin lopettamaan molemmat hevoseni lyhyen ajan sisällä, eikä minulla ollut enää mitään velvoitetta jäädä Suomeen.

Yhtenä iltana vitsailimme kaverini Mean kanssa, että voisimme lähteä muutamaksi kuukaudeksi ulkomaille. Laitoimme viestiä hotelliin, joka etsi vapaaehtoisia työskentelemään vastaanotossa bed & breakfast -palkalla.

Tästä alle kahden viikon kuluttua Mea oli jo Costa Ricassa. Minulla oli työpaikka ja vuokra-asunto, jotka piti ensin irtisanoa.

Sadekaudesta high seasoniin

Olen aina tykännyt matkustamisesta, ja Santa Teresa valikoitui paikaksi ihan sattumalta. Ainoa kriteeri oli lämpötila.

Joulukuusta huhtikuuhun päivälämpötila on täällä reippaasti yli 40 asteen. Toukokuussa alkavalla sadekaudella öisin on kovia myrskyjä, mutta päivät ovat silloinkin kuumia ja aurinkoisia.

Sadekaudella rannalla saa kävellä monta kilometriä rauhassa ilman, että ketään tulee vastaan. Itse tykkään enemmän high seasonista, jolloin hotellit on buukattu täyteen, käteinen on jatkuvasti loppu ja bensaa voi olla vaikea saada. Silloin uusiin ihmisiin tutustuu päivittäin.

Surffailua ja espanjan opiskelua

Tammikuussa lopetin työt vapaaehtoisena ja aloitin social hostina. Järjestän turisteille kuljetuksia, surffitunteja, kalastusretkiä ja melkein mitä vain, mitä he haluavat.

Hotellimme on melko pieni (11 huonetta + jaettu dormi). Tunnemme toisemme nimeltä, ja ilmapiiri on rento. Asiakkaat ovat usein paljon reissanneita hauskoja ja spontaaneja tyyppejä, joista monista olen saanut hyviä ystäviä.

Jos aamuisin on hyvät olosuhteet, käyn usein surfaamassa. Muutenkin urheilen paljon, opiskelen espanjaa, vietän aikaa kavereiden ja poikaystävän kanssa ja kokkailemme. Sellaisia perusjuttuja mitä Suomessakin.

Alkuun Essi Hurjanen pelkäsi suuria aaltoja. Nykyään hän osaan kääntää pelon kunnioitukseksi merta kohtaan.
Alkuun Essi Hurjanen pelkäsi suuria aaltoja. Nykyään hän osaan kääntää pelon kunnioitukseksi merta kohtaan. Kuva: Ezequiel Rivero.

Ihmiset pakenivat rannalla poliiseja

Alkuun täällä ei uskottu ollenkaan, että korona tulisi tänne asti. Maaliskuun puolivälissä hallitus sulki rajat, rannat ja ravintolat. Viikossa Santa Teresa oli lähes tyhjentynyt turisteista.

Ajoneuvoilla sai ajaa rekisterinumeron mukaan vain tiettyinä arkipäivinä. Kävellä sai kauppaan ja apteekkiin, mutta lenkillekään ei saanut mennä. Monia surffareita pidätettiin, ja Facebook täyttyi videoista, joissa ihmiset juoksivat rannalla poliiseja karkuun.

Elokuun alusta matkustusrajoituksia puretaan, ja rannat ovat auki kello 5–14.30. Pankkiin, apteekkiin tai ruokakauppoihin ei pääse vieläkään ilman maskia.

Vuokrat laskivat ja murrot yleistyivät

Turismi työllistää ison osan ihmisistä, ja nyt moni on työtön. Tiiviissä yhteisössä autetaan toisia, mutta kotimurrot ovat yleistyneet ja varastettuja moottoripyöriä myydään osina eteenpäin.

Vuokrat ovat laskeneet älyttömästi. Asun poikaystäväni kanssa 24/7-vartioidulla alueella uudessa modernissa asunnossa, jossa on kaikki mukavuudet uima-allasta myöten.

Tällä hetkellä en työskentele hotellilla, mutta olen tehnyt käännöstöitä ja muita projekteja.

Mea palasi Suomeen pelastuslennolla reilu kuukausi sitten. Itselläni ei ole suunnitelmia paluusta. Kaikki on tosi avoinna.

Elän päivän kerrallaan.”

”Aivan, te olette niitä viikinkejä”

Kaipaan Suomesta: Äitin ja iskän ruokia, salmiakkia ja puhdasta ilmaa. Eniten kaipaan perhettä ja kavereita. Olin jouluna kaksi viikkoa Suomessa. Olisin halunnut tulla myös juhannuksena, mutta se ei nyt onnistunut.

Kulttuurishokkeja: Vaikeinta on ollut tottua siihen, että mikään ei tapahdu silloin, kun on sovittu. Alkuun itselle oli myös tosi outoa nähdä, kuinka paljon täällä käytetään huumeita ja kuinka normaalina sitä pidetään.

Vastoinkäymisiä: Vaikka Costa-Rica on Väli-Amerikan turvallisin maa, täällä pitää olla valppaana. Naisia kehotetaan välttämään yksin liikkumista pimeällä. Olen tuntenut oloni turvalliseksi lukuun ottamatta ryöstöä, jossa miehet ajoivat viereeni ja kiskoivat repun selästäni. Sen jälkeen en ole pitänyt kaikkia arvotavaroitani samassa paikassa.

Hauskoja sattumuksia: Olen tavannut monia ihmisiä, jotka ovat tuijottaneet minua pitkään ja todenneet, etteivät ole ikinä nähneet ketään sinisilmäistä. Osa ei ole ikinä kuullutkaan Suomesta, ja osa toteaa ”aivan, te olette niitä viikinkejä”. Yleisesti suomalaisia pidetään täällä vähän hulluina ja ihmetellään Suomen valoisaa kesää ja pimeää talvea. Myös Suomen koulujärjestelmä herättää ihmetystä. Täällä julkinen koulu on niin täynnä, että lapset saattavat käydä koulussa 2–3 kertaa viikossa, koska kaikki eivät mahdu yhtä aikaa kouluun.

Vuosi on opettanut: Arvostamaan kaikkea sitä, mitä itsellä on. Täällä näkee päivittäin ihmisiä, jotka elävät kovassa köyhyydessä.

Uusimmat

Näkoislehti

10.8.2020

Fingerpori

comic