Lounais-Häme

Evakkovaelluksella jaettiin tunteita

 

Yksi jos toinenkin pyyhki silmäkulmaansa Urjalan kunnantalon pihamaalla, kun Taru Koivisto lauloi Evakon laulua.

-Eräs äiti sanoi: tässä on mun koko omaisuus, viisi pientä lasta sekä vielä kahvipannu uus, Koivisto lauloi itsekin liikuttuen.

Urjalan Karjalaseuran järjestämään valtakunnalliseen Evakkovaellukseen osallistui satoja ihmisiä eri puolilta Suomea. Yksi heistä oli 85-vuotias Aalto Rusi.

Rusi tuli Urjalaan Askaisista poikansa Antti Rusin kanssa.

-Olin mukana ensimmäisellä vaelluksella kymmenen vuotta sitten tämä sama turkki päälläni, Aalto Rusi kertoi vanha matkalaukku kädessään.

Turkki oli hänen pappansa päällä talvipakkasilla, kun perhe lähti kävelemään Seiskarin saarelta kohti Viipuria. Viipurin lääniin kuuluva saari kuului vielä ennen sotia Suomeen, mutta se luovutettiin Neuvostoliitolle Moskovan rauhassa vuonna 1940.

Perheen oli tarkoitus mennä Mikkeliin, mutta kaupunkia pommitettiin, joten suunta muuttui.

Monen mutkan kautta perhe palasi Karjalaan, mutta uusi lähtö oli edessä vuoden 1944 kesällä. Ensin he vaelsivat Paimioon ja sieltä Karunaan ja Merimaskun kautta Askaisiin.

-Siellä olemme olleet vuodesta 1946 lähtien. Pellot salaojitettiin heti sotavuosien jälkeen, Rusi kertoi suomen, karjalanmurteen ja venäjän kielen sekoituksella.

Urjalalaiset järjestivät Evakkovaelluksen nyt toisen kerran. Seuran puheenjohtajan Eija Järvisen mukaan tapahtuma koskettaa monia sukupolvia.

-Tämä on meidän yhteinen kokemuksemme, meidän historiaamme, Järvinen muistutti.

Hän lisäsi, että vaellus on tunnematka, jonka aikana voi palautella mieliin aiemmin kuulemaansa tai kokemaansa ja jonka voi jakaa muiden kanssa.

Evakkovaellus oli samalla Urjalan Karjalaseuran 70-vuotisjuhla. Järvisen mukaan vaellus on hyvä tapa viettää juhlaa.

-Perinteinen juhla tavoittaa vain joitakin asiasta kiinnostuneita, mutta vaelluksella voimme tarjota elämyksen. Tässä yhdistyvät kaikki juhlan osat.

Seuran sihteeri Maija Lintula osallistui vaellukseen talkoohengessä. Tapahtuman suunnittelu aloitettiin jo keväällä, mutta konkreettiseksi Evakkovaellus muutui muutama päivä sitten.

-Tarvittavia lupia on haettu kuukausi sitten, mutta torstaina alkoi pukujen jako, Lintula kertoi vesimukeja täyttäessään.

Perjantai-iltana talkoolaiset tekivät 1200 juusto-metvurstivoileipää. Lauantaiaamuna alkoi kahvinkeitto.

-Varmaankin parisataa litraa, Lintula mietti kahvin määrää.

Ja kunnantalon pihalla porisi soppatykillinen hernerokkaa.

-Jaa miten karjalaisuus näkyy…

-Se näkyy äänekkyydessä, iloisuudessa, eläväisyydessä, nauravaisuudessa, Lintulan tytär Pia Lintula vastaa äitinsä puolesta.

Äiti-Lintula jatkoi, että hän on kulkenut aina lasten kanssa kaikissa karjalaistapahtumissa. Evakkovaelluksen järjestelyissä olikin Lintuloita kolmessa polvessa.

-Karjalaisuus on sitä, että lähdetään talkoisiin, Lintula vastasi nauraen tyttärentyttärensä Jenna Perttulan puolesta, kun häneltä kysyi, mitä karjalaisuus on.

-Karjalaisuus on sitä, ettei lapsia jätetä juhlien ulkopuolelle, Lintulat summasivat ajatuksensa. FL

 

Uusimmat