Lounais-Häme

Evakot ja siirtoväkeä vastaanottaneet jälkipolvineen kohtasivat Jokioisilla

Talvisodan syttyessä loppuvuodesta 1939 osa Raudun ja Valkjärven asukkaista sai tiedon, että heidät tullaan sijoittamaan Jokiläänin kuntiin. Jokioinen sai tehtäväkseen sijoittaa ensihätään 1000–1500 evakkoa.

Julkisiin tiloihin, kuten kouluille, alettiin järjestellä majoitusmahdollisuuksia. Esimerkiksi Jokioisten seurakuntatalolle järjestettiin tilat sairaille tulijoille.

Myös Kiipulla sijaitsevaa Jokioisten ja Humppilan yhteistä kunnalliskotia tiivistettiin osittain sairassijoja varten. Majoitustilojen materiaalin hankkiminen ja muonittaminen jäi lottien tehtäväksi.

Asiat alkoivat rullata, ja pian ensimmäisiä kotiseutunsa jättämään joutuneita ohjattiin kokoamispaikkoihin ruokailuun ja lepäämään monen vuorokauden karmeasta matkasta. Siirtoväki itse oli kaikessa apuna ja esimerkiksi Raudun kirkkoherra Salo sekä Valkjärven kirkkoherra Liesmaa ylläpitivät valvontaa ja toimintaa omiensa joukossa, pitivät yhteyttä vastaanottajiin ja kokosivat perhekuntia.

Yksi kotiseutunsa jättämään joutuneista oli tuolloin 15-vuotias Sanna Monto, jonka tytär Eija Vasenius saapui Nokialta Jokioisten Karjalaseura ry:n järjestämään tapahtumaan.

-Äitimme tuli Jokioisille evakkona Raudusta talvisodan alkupäivinä. Äiti on kertonut, että kun juna saapui Jokioisille ja ovet avattiin, alkoi karjalaisten majoittaminen, niin kutsutut orjamarkkinat. Hänet valittiin jonkun toisen nuoren tytön kanssa ensimmäisenä. Ottaja oli kuulema ison talon isäntä Minkiöltä. Äiti muistelee, että isännän nimi oli Lauri Laine, kunnan virkamiehiä, Vasenius kertoo.

Tytöille annettiin Vaseniuksen mukaan oikein sängyt ja puhtaiden valkoisten lakanoitten välissä kuulemma nukuttiin. Isäntäväki oli ystävällistä. Tytöt tekivät navettatöitä ja repivät turvetta lehmille kuivikkeeksi jollain koneella.

-Äiti oli shokissa, eikä pystynyt puhumaan mitään. Ei sanaakaan, vaan kahden viikon kuluttua purskahti itkuun. Talon hyvä emäntä kysyi, että mikä sinun on. Äiti sai sanottua, että haluaa oman äitinsä luo.

Emäntä oli kysynyt, onko mitään tietoa siitä, missä se sinun äitisi on. Sanna Monto oli kertonut, että äiti yritti mennä pikkusisartensa kanssa Pihlajaveden kanttorilaan, kun kanttorin rouva on isän sisko.

-Kiltti emäntä sanoi, että kyllähän me sitten hänet löydetään ja soitti heti puhelimella Pihlajavedelle. Tämä emäntä ystävällisesti saattoi äitini junaan, joka saapui Pihlajavedelle yöllä. Helmi-täti oli juossut 10 kilometriä pimeässä äitini Iida-äidin kanssa asemalle vastaan, Vasenius kertoo.

Tuon ison talon isännän poika Osmo Laine tapasi Vaseniuksen ja tämän siskon Leena Koskisen, siis Sanna Monton tyttäret, Muistojen iltapäivässä Jokioisilla. Tarinaa riitti, kuten kaikilla niillä, jotka olivat paikalle saapuneet.

Jokioisille vuosiksi 1939-40 evakuoidut Raudun ja Valkjärven asukkaat sekä siirtoväkeä vastaanottaneet jokioislaiset jälkipolvineen tapasivat Paanan koululla. Paikalla oli muutama kymmenen henkeä. Jokioisten Karjalaseura ry:n puheenjohtaja Päivi Klemelä kertoo ottaneensa tapahtuman järjestämisen puheeksi Karjalaseuran hallituksessa ja siitä innostuttiin.

-Järjestin vastaavan tapahtuman työni puolesta keväällä Tammelassa ja se oli menestys. Andrealaiset asuvat tässä lähiseudulla, mutta rautulaiset ja valkjärviläiset kauempana Mikkelin seudulla ja Keski-Suomessa. Sieltä tänne matkustaminen voi olla ainakin iäkkäämmille ihmisille hankalaa. Ehkä tämä tilaisuus olisi pitänyt järjestää 20 vuotta sitten, Klemelä sanoo. FL

Uusimmat